Ahmed Ahne sarja on Tabaryn piirtämä ja Goscinnyn tekstittämä. Sarjan idea on yksinkertainen: El Pullah on laiskanpullea kalifi, varsin leppoisa hallitsija, jolla on Ahmed Ahne niminen maaninen suurvisiiri, joka haluaa kalifiksi kalifin paikalle. Lisäksi sarjassa on Saunabad, joka on Ahmed Ahneen palvelija. Tapahtumapaikka on muinainen Bagdad, jossa on lentäviä mattoja ja ihmeitä.
Albumissa Suurvisiirin idea on saada Kalifi lomailemaan, sillä lomalla on paljon vaaroja, joten kalifista on helppo päästä eroon. Lomailun alku kangertelee, hotellit ovat täynnä, hiekkaranta ylikuormitettu ja kaikki mättää. Ahmed Ahne koittaa keksiä vaarallisia harrastuksia, jolla hän pääsisi kalifiksi kalifin paikalle, mutta ei. Albumissa käydään lomailusta uimarantojen lisäksi läpi: kalastus, laskettelu, autiomaa, nähdään alkuasukkaita, kyklooppi, ja tarina päättyy sivulla 34. Jostain syystä ei naurata, vaikka huumoria tämä ehkä on.
Toisena tarinana on Gazbutanin leili, jossa Ahmed Ahne yrittää edelleen saada kalifin katoamaan tällä kertaa eliksiirillä, kymmensivuisen tarinan lopuksi Ahmed Ahne on näkymätön kalifi ei ole.
Takakansi tiivistää idean. Ahmed Ahne kiehuu tahtotilassaan ja Saunabad koittaa rauhassa kommenteillaan, että kannattaisi pitää varaansa, teitä tarkkaillaan.
En pitänyt pikkupoikana tarinoista, enkä valitettavasti pidä edelleenkään, en pidä pahansuovista enkä vallanhaluisista ihmisistä (vaikka jokainen ihminen on sisimmältään ehkä molempia useimmiten tai ainakin joskus, mutta sokea sille, kuten minäkin). Toisaalta tarinoitten eittämätön etu on siinä, että Ahneella on aina "ikävä" loppu, ja El Pullah jatkaa leppoista hallintokauttaan. El Pullah on myöskin täysin kykenemätön näkemään Ahmedia ahneeksi :)
Piirrosteknisesti (Tabary) ja teksteiltään (Goscinny) tarinat ovat kyllä hyviä.
Kirjan lainasin kirjastosta.
***
Minulla oli joskus PC-peli Iznogoud, joka oli jonkin näköinen versio tästä, jos onnistun sen löytämään tai saan toimimaan laitan siitä jotakin. Se oli tasopeli, missä hypitään ja kerätään palluroita ja mennään eteenpäin. Bloggasin vuonna 2022 albumista Tähdet kertovat Ahmed Ahne.
Männäviikolla ajattelin tuota Saunabadin kommenttia: "Varokaa sidi, teitä tarkkaillaan." Tai niin minä sen muistin, mutta kuvan tekstissä se onkin vähän eri muodossa.
VastaaPoistaVoisiko se olla muissa tarinoissa hieman eri muodossa?
PoistaTämä oli muuten Turun kaupungin kirjaston ainoa kappale, mitään muuta Ahmed Ahnetta ei ollut, taisi olla kuitenkin toinen painos, 1990-luvun alusta.
Hahah, tämä tuo nuoruusvuodet mieleen! Kiitos, Jokke! Mulla on vähän ristiriitainen suhde näihin: tavallaan pidän kovasti, tavallaan en. Pitäisi kokeilla nyt "aikuisena" uusiksi!
VastaaPoistaKokeilin itse "aikuisena". Lapsena luullakseni toivoin, että Ahmed Ahne tulisi kiltiksi (en muista varmasti), nyt lähinnä toivoo, että joku laittaisi ojennukseen (koska tietää, että Ahmed Ahne ei voi muuttua, vaan on mikä on).
PoistaEli motiivit ovat selvästi muuttuneet :)
Minulla on hyvin matala ärsyyntymiskynnys sadismiin perustuvasta huumorista mutta Ahmed Ahne ei sitä ikinä ole ylittänyt, vaan hyvin olen näiden parissa viihtynyt.
VastaaPoistaSinänsä kiinnostavaa että on huumorisarjakuva jonka päähenkilö on suoraviivaisen paha, yleensä silloin kun sarjisten pahiksia nostetaan omien tarinoidensa päähenkilöiksi niin samalla näiden piirteitä lievennetään (vrt vaikka Karhukopla tai Milla Magia) tai hahmosta tehdään jokin jalo Robin Hood -tyyppi (esim. Batmanin Kissanainen), Ahmed Ahne on poikkeus tästä.
Totta, tuota paha-juttua en kovin syvällisesti ole tullut ajatelleeksi.
PoistaMonesti on siinä muodossa, että on ilkeä, ja älykäs, joka aina lopulta epäonnistuu ja tyhmä, mutta kiltti esim, Stinky ja Brain -piirretty tai Joe Dalton, Averell Dalton
Sarjakuva on loistava, mutta en jotenkin päässyt kiinni tunnelmaan. Osittain se johtui siitä, että albumi veti viimeisiään, kahdessa kohtaa jopa sivut olivat liimautuneet yhteen ...
Minulle tämä oli ihan uusi tuttavuus! No, nyt tiedän Ahmed Ahneen...
VastaaPoista:)
PoistaLuultavasti tämä ei ole aivan pienten sarjakuva, koska suurvisiiri haluaa kaikin keinoin päästä eroon kalifista, ja päästä kalifiksi kaliifin paikalle. Ei niin, että esim. Grimmin saduissa ei olisi aivan sama juonikuvio, mutta tässä Ahmed Ahneelle ei lopulta käy mitenkään, A.A vaan ei pääse kalifiksi kalifin paikalle.
Samaa kommentoin kuin Paula yllä: kyllä tulee nuoruus mieleen kovasti. Kiitos sinulle, kun toit sen lähelle!
VastaaPoista:)
PoistaHih, tästä tulee lapsuusmuistoja mieleen! Kun olin pieni, isoveljeni joskus muistaakseni luki näitä ja minä joskus siinä ohella. Muhun tämä tyrannimainen huumori upposi kyllä ihan hyvin!
VastaaPoistaSulle löytyy muuten haaste blogistani!
http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2013/02/haaste-ja-tunnustuksia.html
Olen ilmeisesti vähemmistöä, kun muut tuntuvat nauttineen näiden lukemisesta, olin enemmän tinttien ja asterixien sekä lucky lukejen lumoissa :)
PoistaAhmed Ahne on kyllä loistavaa huumoria, tosin pitää kyllä ymmärtää mustan huumorin päälle ja kaikiltahan se ei onnistu ; )
VastaaPoistaAloin juuri hiljan lukemaan sarjaa uudestaan ja viihdyttävyydessään nämä jaksavat edelleen kiehtoa vaikka keski-ikään on jo ehditty, joka mielestäni kertoo aika paljon Ahmed Ahneen tasosta. Tinttejä ja Yoko Tsunoja ym. tuli nuorena myös paljon luettua, mutta nyt aikuisena luettuna selvästi enemmän lapsille suunnattuja.
Itse olen lukenut Tinttejä aikuisena miltei enemmän kuin lapsena, ja ihaillut kuvien "täydellisyytt".
PoistaTaitaa olla niin että mustasta huumorista pitävät pitävät myös Ahmed Ahne sarjakuvista : ) Vakavamielisiltä ei taida liikoja ymmärrystä Ahmedin seikkailuille löytyä ; )
VastaaPoistaHieno projekti. Omaa lukukokemustani haittasi kirjan karmea kunto. Pitäisi hankkia näitä "puhtaina" kappelina.
Poista