William Shakespearen Julius Caesar

William Shakespearen Julius Caesar -näytelmä on kirjoitettu ilmeisesti 1599, luin Gutenbergistä Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1884. Caesar ei ole näytelmässä kovin keskeinen henkilö vaan toiminta keskittyy salaliittolaisten ajatuksiin ja motiiveihin ennen ja jälkeen "sala"murhan. Cassius on primus motor, mutta Brutuksen silmin tarkastellaan tilannetta eniten.

Brutus on pitkään empiväinen, mutta päätyy näytelmässä mukaan salamurhaan, joka tapahtuu senaatissa. Brutus todella rakastaa Caesaria?

Sin' älä pety. Muotoni jos peitän,
Niin katseheni sekasorron käännän
Vaan omaan itseeni. Mua jonkun aikaa
Riitaiset intohimot vaivanneet on, ...
Aatokset, jotka mulle yksin sopii;
...
Sielussaan sotaa käyden, Brutus parka
Unohtaa muille ystävyyttä näyttää.
...
Rakastan häntä paljon kuitenkin.

Cassiuksen motiivina sen sijaan on silkka kateus, minkä voinee päätellä tästä.

Kuin suuri kanta-isämme Aeneas

Harteillaan kantoi Trojan liekeistä

Anchises-ukon, Caesarin ma samoin

Tiberin laineist' uupuneena kannoin.

Ja se mies on nyt jumala, ja Cassius

Saa, kurja raukka, selkä köyryss' olla,

Kun Caesar penseästi päätään nyökkää.

..

Mua Caesar kammoo, Brutoa hän lempii;

Caesarin riesaksi mainitaan hänen maho vaimonsa Calpurnia.

Äl' unhota, Antonius, vauhdissas

Calpurniaa koskettaa; näet, luullaan että,

Pyhässä kilvassa kun mahoon koskee,

Hän kirouksestaan pääsee.

Caesar ja Calpurnia saavat enteitä ja varoituksia, mutta Caesar huijataan tulemaan paikalle. 

-Viidettätoista Mars-kuun päivää varo!
-Caesar, varo Brutoa

Salamurhan syyksi esitetään Caesarin vallanhalua, halua tulla kuninkaaksi. Caesaria puukotetaan ja tähän puukotuskohtaukseen ja sanoihin kiteytyy paljon. Se pitää nähdä todellisena kuolemana, mutta kohtaus symboloi poliittisessa valtataistelussa selkäänpuukottajia. Kun Caesariin lyötiin ilmeisesti 23 kertaa puukolla, 23:lla eri puukolla (?), hän lopussa verhoutui tunikaan.

Nyt murtui suuri sydän tuo, ja vaippaan

Kasvonsa peittäen, Pompejon patsaan

Jalustan luona aivan, jossa verta

Vuos virtanansa, kaatui suuri Caesar

Niin myös symbolisella tasolla voi käydä, eli elämässä tuetaan ja poskisuukotellaan, sitten juonitaan, ja joskus avoimestikin puukotetaan.

Tässä Brutus kuitenkin häviää. Eli jos poliittinen norsu kaadetaan, hiiret tuskin perivät valtakuntaa, vaan kulisseista tulee esiin henkilö, josta tulee uusi norsu. Cassius ja Brutus pakenevat, ja selvittelevät välejään, lainaa tai ei Hamletista, Brutus näkee (tai kuvittelee näkevänsä) Caesarin haamun, ja päättää päivänsä miekallansa

***
Olin hieman pettynyt suomennokseen. Niin paljon kuin pidin sekä Romeosta ja Juliasta että Hamletista sekä niiden käännöksistä, tässä ei ollut samaa jännitettä ei ollut toisaan naistakaan luomassa jännitettä, mutta käännöstä kummastelin kovasti. Alkuperäinen ja käännös toistaa maaliskuun 15.päivää, kun sama ilmaistaan paremmin latinassa maaliskuun iduksena.

Kajander lisäksi käyttää Brutus nimestä alkuperäisestä ja latinasta poikkeavaa genetiiviä Bruton, latinassa genetiivi on Bruti ja Shakespearella sana on perusmuodossa englannin mukaan eli Brutus, josta suomeksi kuuluisi olla Brutuksen. Shakespearella esimerkiksi Caesarin viimeiset sanat Brutukselle: CAESAR. Et tu, Brute?- Then fall, Caesar! Dies.

Kajanderilla Sinäkin, Brutus? Kaadu sitten Caesar.

Pidän parempana muotoa: Sinäkin Brutukseni.

Shakespeare muuten käyttää muotoa Brute, joka on latinan vokatiivi, puhuttelumuoto.

Shakespeare tajuaa lisäksi (Caesarin teoksen Gallian sodan perusteella, Jokken arvaus -ei tieto :), että Caesar puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.
Tämä taso minusta puuttuu Kajanderilta (tai sitten en vaan ymmärrä).
***
Huumoria on tässä näytelmässä yllättävän vähän, ja osin se tulee kaupunkilaisten puheista, esimerkiksi paikkuri tuumii seuraavaa:
Älkää, hyvä herra, älkää, herran tähden, minun tähteni revetkö! Kuitenkin, jos repeäisitte, niin kyllä minä teitä korjata saatan.

Shakespeare kierrättää idän ideaa. Romeossa ja Juliassa on lausahdus Se itä on ja Julia aurinko!
Tässä näytelmässä puolestaan.
Tuoss' itä on;/ Tuoll' eikö päivä koita?

Raha-asiat kiinnostavat, minusta antiikissa ei ollut maksuväleinä dragmoja !

Se täss' on, Caesarin sinetti alla.
Jokainen Rooman miesi hältä saapi,

Jok'ainoa, viis-kahdeksatta drakmaa.

--

Julius Caesar siis kuoli vuonna 44 eKr, maaliskuun iduksena eli 15.3, hän on ehkä syntynyt noin 100 eKr. Octavianus esiintyy näytelmässä kuten Marcus Antoniuskin ja  Octavianus lienee ollut Caesarin adoptoima ja hänestä "tuli" Rooman ensimmäinen keisari Augustus?
--
Luin Julius Caesarin Gallian sodan ja bloggasin siitä näin.