Belgialaisen Hergén eli Georges Remin (1907-1983) Tintti Neuvostojen maassa on ainoa alkuperäinen Hergén mustavalkoinen albumi. Siinä on sivuja 142, joista kuvasivuja on 138, se on ilmestynyt Suomessa järjestysnumerolla 24. Suomentajina ovat kunnostautuneet Soile ja Heikki Kaukoranta, joiden loppusanat piristävät albumin lopussa.
Albumi Tintti Neuvostojen maassa on siis mustavalkoinen (alakuva) sekä piirroksiltaan että maailmankuvaltaan. Tämä on hyvin paljon tilaustyötä lehdeltä luulisin, eli siitä ei voi päätellä Hergen maailmankuvasta. Albumissa Tintti matkustaa Neuvostojen maahan, ja siinä käydään kaikki klisheet läpi, on kulakit, leipäjonot, propangandaa ulkomaisille tovereille, kätyrit, likaiset pikkuporvarit, vaalit, hienot julkisivut ja ontot sisukset. Albumia ei kannata lukea historiallisen totuuden löytämiseksi, mutta se kertoo siitä maailmankuvasta, jota sarjakuva levitti. Objektiivisesti historiaa tutkimalla voit miettiä, mikä on silkkaa valhetta, mikä liioittelua, ja voisiko joku asia pitää kutinsa. Se pitää paikkaansa, että sarjakuva julkaistiin jatkokertomuksena ja oli niin suosittu, että seuraavaksi Tintti matkusti sekä Afrikkaan ja Amerikkaan, jotka albumit ovat uusintapiirretty värillisiksi.
Tintti Neuvostojen maassa -albumi on Tintti-albumeista eniten sarjakuvamainen, muut ovat uusintapiirrettyjä, taiteellisia ja hiottuja, tämä on viimeistelemätön ja yllätyksellinen ja koko ajan tapahtuu. Tintti ja Milou kokevat seikkailut lähes tasavertaisena. Junalla lähdetään itään, pidätetään, paetaan, joudutaan agentin yllättämäksi, kasakka-atamaani onkin salainen agentti, joudutaan kiinni, kidutusta, lakanan kanssa hyppimistä, vankilassa taas, paetaan, joudutaan sabotaasin kynsiin, nähdään propagandan kulissit, paetaan kaikin kulkuneuvoin autolla, moottoripyörällä, resiinalla ja lentokoneella, mutta albumissa on asenteiden lisäksi myös huumoria.
Kuten olen kirjoittanut uusintapiirrosten myötä jotkut albumit ovat jo liian hyviä. Esimerkiksi Seikkalu Punaisella merellä tai Mustan kullan maa eivät olisi ollut minusta monen uusintapiirustusten arvoisia, luultavasti albumit olisivat kelvanneet suurelle yleisölle muutenkin, uusintapiirrokset ovat johtaneet lieviin ristariitaisuuksiinkin.
Albumissa Tintti Neuvostojen maassa Milou on piirretty kulmikkaammin ja Tintti on pidemmän oloinen, kuvissa ei ole värejä eikä paljoakaan yksityiskohtia. Pidän piirrostyylistä, vaikka ennen tätä postausta en ollut tutustunut syvällisesti koko albumiin, alakuvan autosta näkee kuinka taidokkaasti Hergé on jo tällöin piirtänyt, myös peilikuva on toteutettu hyvin albumin aluksi ote ei ole kovin hergemäinen. Aukema lienee julkaistu kerralla, sillä viimeisessä ruudussa on Hergen signeeraus esim. alakuvan oikeanpuoleinen ruutu.
***
Eettisesti lienee oikein skannata kansi, en yleensä skannaa muita, mutta nyt on pakko, eli alla on kuva yksittäisistä ruuduista sivulla 137, kuva on digikamerakuva, jota pienennetty ja leikattu, eli hyvin pieni ja näyttää kuinka taitava jo tuolloin oli kynän jälki. Valokuva laatu on tarkoituksella huono, skannaten tuli liian hyvä kuva. Albumissa on 141 sivua ja 138 kuvasivua.
Kaikki oikeudet kuviin on Hergéllä ja hänen studioillaan. Olen postannut Tintistä täällä, täällä ja vielä täällä.
Jos ongelmia kuvan kanssa, otan pois. Olen ostanut kaikki kirjat, eikä tämä ole kaupallinen blogi, en käytä arvostelukappaleita, eikä täällä ole mainoksia, ongelmahan on googlen kuvahaku, jossa kuva voi näkyä, valitsin kuitenkin kuvan, jossa on tekijän nimi. Tintti-kirjojen koko sivuja löytyy jo googlen kuvahaulla eli tämä ei ole se pahin ongelma.
*****
Tinttialbumit
Tintti Neuvostojen maassa
Tintti Afrikassa
Tintti Amerikassa
Faaraon sikarit
Sininen Lootus
Särkynyt korva
Mustan saaren salaisuus
Ottokarin valtikka
Kultasaksinen rapu
Salaperäinen tähti
Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre
Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli
Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä
Päämääränä kuu ja Tintti Kuun kamaralla
Tuhatkaunon tapaus
Tintti Tiibetissä
Castafioren korut
Lento 714
Tintti ja Picarot
Tintti Haijärvellä
Tintti ja aakkostaide
Tintti ja minä postaus
Tintin juhlakirja ja Tintti & co
TINTIN Hergé & his creations
Neuvosto-Tintti on tosiaan aikansa lapsi, mutta aika hauskaa action-räminää myös!
VastaaPoistaMietin itsekin tuota kuva-asiaa, kun postasin Clowesin jutuista. En yhtään osaa sanoa, miten tässä pitäisi menetellä. Oma blogini on myös täysin epäkaupallinen, ja pyrkii lähinnä levittämään hyvän kirjallisuuden ilosanomaa. Jos bloggaa sarjakuvasta, on aika mölöä kirjoittaa ilman yhtään kuvaa (laitoin itse tekstiin yksittäisiä ruutuja, yhdessä tapauksessa kaksi vierekkäistä). Oikeuksien kyseleminen jotain virallisia kanavia pitkin taas tuntuu jotenkin epäsuhtaiselta. Jos jollain on tähän jotain valoa niin hyvä.
Mietin luvan kysymistä, mutta en osaa ranskaa, koska Otavalta kysyminen tuskin riittää. Katsoin googlen kuvahakua ja kokonaisia albumin sivuja löytyi blogeista.
PoistaMinusta kirja-arvioinnissa voi olla lainauksia kirjasta, ja sarjakuvakirjassa valokuvia sivuista. Bloggauksen kuva on valokuva, joten silläkin on tekijänoikeus, joka onneksi edes se on minulla.
Tuskinpa kuvan julkaiseminen mikään ongelma on.
VastaaPoistaKatsoin Wikipediasta että tämä Tintti on ilmestynyt 1929-30, joten Neuvostoliiton kritiikki on ollut edellä aikaansa - jos jälkiviisaasti voi niin sanoa. Toisaalta Herge myöhemmin, W:n mukaan, itse katui neuvostovastaisuuttaan.
Hergeä kai jossain vaiheessa syytettiin saksalaismielisyydestäkin.
Niin tai näin - jotain hienoa Tinteissä joka tapauksessa on. Eikä ihmistä, ei taiteilijatakaan, voi irroittaa ajastaan.
Kiitos Kyösti.
PoistaTintin juhlakirjassa sarjakuvaa pidetään asenteellisena ja Hergen lähde on ollut Moscou sans voiles -teos, Moskova verhotta, kirjassa annetaan sarjakuvastakin asenteellinen kuva, mutta minulla kyllä tuli aika voimakkaasti sama mieleen kuin mainitset eli "edellä aikaansa". En kirjoittanut sitä auki, koska yleensä yritän välttää politiisia mielipiteitä, joskin tämä olisi ollut minusta enemmän huomio historian aikakaudesta, joten tyydyin kirjoittamaan vain "Objektiivisesti historiaa tutkimalla voit miettiä, mikä on silkkaa valhetta, mikä liioittelua, ja voisiko joku asia pitää kutinsa".
Seuraavaksi bloggaan toisesta helmestä eli Tintistä ja aakkostaiteesta.
Olen ollut Tintti-fani (olen vieläkin), joka on aiemmin jättänyt (tai en ole ymmärtänyt) nämä albumit rauhaan, molemmat albumit ovat sarjakuvia niiden alkuperäisessä merkityksessä, ei loppuun asti mietittyjä tarinoita, joista on tehty taideteoksia.
Joo, toki Herge oli sarjakuvallaan sinänsä aikaansa edellä, vaikka olihan 1920-luvulla Neuvostoliittoon kohdistuva antikommunismi Keski-Euroopassa kai kuitenkin varsin yleinen liike mm. juuri uskonnollisen oikeiston parissa.
VastaaPoistaMinusta on kuitenkin aina sääli, kun hyvä taiteilija päätyy poliittisen propagandan välikappaleeksi (Hergelle kävi näin ensin tämän sarjakuvan kanssa julkaisijan poliittisten motiivien takia ja myöhemmin saksalaismielisessä Le Soirissa, niin kuin Kyösti viittaa). Kävin kanssa selailemassa Wikipediaa, ja ainakin sen perusteella hän kenties julkaisuhetkillä uskoi molemmissa tapauksissa ainakin jossain määrin asiaansa. Jälkiviisaudella ja historian valossa voidaan sanoa, että kerran meni oikein ja kerran väärin :-)
Asia tosiaan ilmenee näistä Hergen historiakirjoista. Herge oli alkuun "partiopoika", joka piirsi, mitä "käskettiin", Sininen Lootus oli ensimmäinen tarina, missä on japanilaisuusvastaisuutta tarkoituksella, ja kunnon pohjatyö, tämä ensimmäinen on hyvin pitkälle luullakseni lehden määrittelemä juttu, kuten Tintti Afrikassakin.
PoistaSaksalais-asia nousi muistini mukaan toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen saksalaismielinen Herge tuskin oli, mutta piirsi väärän aikaan väärässä paikassa, eli ilmeisesti saksalaisten miehittämässä Ranskassa sodan aikana.
Itse asiassa noin vuosi sitten tuli varsin mielenkiintoinen tv-dokkari Hergestä (luultavasti FST:ltä), missä luullakseni oli pikku pätkiä niistä alkuperäisistä filminauhoista, joista miltei kaikki Hergen "haastattelut" ja teokset on tehty. Haastatteluihin ilmeisesti liittyi ongelma, että Herge "editoi" lausuntojaan, sen johdosta esimerkiksi Harry Thompsonin englantilainen kirja Hergestä on mielenkiintoinen, koska siinä ei ole sisäpiiritietoa, vaan ulkopuolisempi ehkä siten analyyttisempi näkökulma, sitä en osaa sanoa onko parempi.
http://joklaaja.blogspot.fi/2012/02/tintin-herge-his-creation-harry.html
Täälläkin yksi Tintti-fani!
VastaaPoistaMäkin olen miettinyt aika paljon näitä tekijänoikeusjuttuja liittyen eniten juuri noihin sarjakuvien ruutujen liittämiseen. Bloggaan jonkun verran sarjiksista, ja kuten Mika tuolla ekassa kommentissa sanoi, on tosi mölöä, jos ei mitään muuta näytettä voi laittaa kuin kannen. Aina en ole muuta laittanut, joku yksittäinen postaus taitaa olla, jossa on mukana pari ruutua, jotka olen itse valokuvannut. Minulla ei ole edes järkkärikameraa, joten kuvanlaatu ei todellakaan ole mitään päätähuimaavaa. Minäkin olen hirveän varovainen näissä jutuissa, mutta olen ajatellut, että niin kauan kun kuvat teoksista ovat itseni kuvaamia ei kellään kai pitäisi olla mitään sanomista, vaikka valokuvan kohde olisikin jonkun toisen työ.
Hergé-museossa Belgiassa tuli jotenkin erityisen selväksi, miten tarkkaa tutkimustyötä mies albumejaan varten teki. Just vaikka mainitsemasi autot ja muut kulkuneuvot on mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Aikamoista.
Vau, olet käynyt Hergé-museossa !!!
VastaaPoista****
En ottanut skannattua kuvaa siksi, että se onnistui liian hyvin, ja on kopio sarjakuvaruudusta, minusta valokuva teoksesta ei välttämättä ole kopio teoksesta vaan valokuva, ja liittyy bloggaukseen, eli on eri asia.
Omaan käyttöön kopiointi on minusta (miltei) aina sallittu, mutta internettiin laittaminen ei ole enää omaa käyttöä eikä siten sallittua.
Kirjan kansi on minusta vain yksi kirjateoskokonaisuuden ulottuvuus, kirjan teoksellisuus on paljon muutakin. Kansi voi olla bloggauksen kannalta kiinnostava ja olennainen, koska erilaisia kansia on olemassa.
Kustantajalta voi toki pyytää "promo"-materiaalia, minä en ole pyytänyt mitään kustantamoilta en kirjoja en materiaalia vaan ostanut kirjat (tai lainannut esim. kirjastosta).
Juu, vajaa kaksi vuotta sitten kävin, oli todella mahtava kokemus! Museoissa aika paljon laukanneena täytyy myös todeta, että pysyvä näyttely jäi mieleen poikkeuksellisen hyvin koottuna - sopivassa suhteessa infoa ja töllisteltävää sekä interaktiivista touhuilua. Interaktiivisella touhuilulla tarkoitan sellaisia tehtäviä, pelejä yms., jotka olivat jänniä aikuisille, varsinainen lasten museo paikka ei mielestäni edes ollut. Suosittelen lämpimästi!
PoistaJotenkin mulla on kaikkiin näihin tekijänoikeusjuttuihin sellainen "better safe than sorry" -asenne, kun tuntuu että tekijänoikeudet on niin monimutkainen verkko, että niitä voi helposti rikkoa vahingossakin. Mutta joo, en mä tosiaan usko, että esimerkiksi tässä postauksessa olisi kellään mitään sanottavaa.
Tekijänoikeus on tärkeä asia, vaikka kuva on piirretty 1929, niin suoja-aika alkaa vasta vuodesta 1983, ja asenteesi better safe ... on oikea.
PoistaTintti-tietokonepelejä en ole pelannut kuin yhtä ja se on GBA:lle Tintti Tiibetissä, jossa on hieman sovellettu albumia :)
Mun piti lukea Tintit jo aikaa sitten kaikki uudelleen läpi, mutta sain luettua vain Tintti Tiibetissä ja tosiaan itsekin innostuin sen FST:n dokumentin takia lukemaan Tinttejä.
VastaaPoistaTintti Tiibetissä -kirja on kirjoitettu 1960 ja sekin on tosiaan aika jännää, koska kirjassa seikkaillaan Nepalissa, ja Nepal oli siihen aikaan melkein suljettu länkkäreiltä. Tosi kiinnostava kirja ihan Nepalin osalta, Katmandussa tuntuu, ettei mikään ole muuttunut näihin päiviin. Ainoa mikä kirjassa pännii, on sen nimi, sillä kirjassa liikutaan melkein vain Nepalissa.
Okei, tässäkin on siis poliittinen aspekti mukana: Kiina valloitti Tiibetin ja dalai-lama meni Intiaan kirjan kirjoittamisen aikaan, ja onhan kirjassa se Kiinakin mukana. Tintit ovat mahtavia, kun näitä voi lukea niin monesta eri näkökulmasta.
Hienoa, tuota Nepal-asiaa en olekaan pohtinut, poliittisen kontekstin olen kyllä tajunnut
PoistaAika monessa Tintissä on "poliittinen näkökulma" laajasti ottaen, eli Sininen Lootus (japanilaiset Kiinassa), Salaperäinen tähti (kilpailevan tutkimusretken miehitys), Tuhatkaunon tapaus (asevarustelu, demokratia), Tintin kuumatkakirjat (teollisuusvakoilu+raketin kaappaminen omaan maahan), Särkynyt korva ja Tintti ja Picarot (vallankaappauksia), Mustan kullan maa (öjy, vallankaappaukset), Seikkailu Punaisella Merellä (mm. Orjakauppa) ...
Onko tintti neuvostojen massa ensimäistä painosta käännetty ollenkaan suomenkilelle?
VastaaPoistaSiis tämä ainakin on, ja tämä lienee ainoa käännös, voin katsoa jostain miten on. Tämähän ilmestyi alunalkaen vain lehdessä ja vasta myöhemmin tehtiin mustavalkoiseksi albumiksi ...
PoistaPaneudun tähän ja vastaan, kiitos kommentista :)
Onko tintti neuvostojen maassa ensimäistä painosta koskaan käännetty suomenkielelle?
VastaaPoistaEn usko, sillä ensimmäinen painos on julkaistu 1930 ja painos oli 5000:n suuruinen. 1969 julkaistiin 500 kpl:n erä, seuraavaksi tuli 1973 painos, missä tämä, Tintti Afrikassa sekä Tintti Amerikassa, tämä "toisintopainos" julkaistiin 1981 (lähde: Tintin juhlakirja).
VastaaPoistaToisaalta tämä on toisinto, joten teksti on sama, mutta 1930 lehdykkää ei siis ole käännetty.
Poista