Hankalat tyypit työelämässä

Hankalat tyypit työelämässä, kirjoittaneet Räisänen Kirsi; Roth Kaarina,Työterveyslaitos, 2012, 252 sivua, tähän painokseen on tekijöiden mukaan liitetty osio ”avain työtoverin ymmärtämiseen”

Teos alkaa toteamuksella, että hankaluudet työpaikan ihmissuhteissa tulevat kalliiksi, ja ne ovat yleisiä, vaikka suomalaiset vaikenevatkin yleensä asioista, pahimmillaan tulee psyykkisiä oireita ja pakoa työelämästä. Ristiriitatilanteessa molemmat osapuolet kokevat toisensa hankalaksi, ja monesti jo toisen näkeminen tai konfliktitilanteen ajatteleminen voi aiheuttaa raivoa.

Teoksen mukaan yleisistä käytösnormeista poikkeavaan käyttäytymiseen pitää puuttua, ja aina aggressiiviseen käytökseen. Juridinen vastuu on esimiehellä, mutta moraalinen koko työyhteisöllä. 

Teoksessa määritellään kiusaaminen ja häirintä, jotka siis ovat tahallisia, toistuvia, pitkäkestoisia vallankäyttöprosesseja, joissa ilmeillä, eleillä, eristämisellä ja valheilla saadaan toinen suistumaan raiteiltaan. Selkeä työnjako, hyvä tiedonkulku ja yhteinen päämäärä ovat avaimia onnistumiseen työyhteisössä.

Teoksessa esitetään paljon erilaisia oireita ja sairauksia kuten päihderiippuvuutta ja psykoottisia häiriöitä. Niitä ei ole mukava lueskella, eikä minusta myöskään teoksen pääantia eli hankalien tyyppien luokittelua, sillä  kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, työtovereitaan ei voi valita. Pitääkö siis lähtökohtaisesti miettiä, onko työtoverisi tai esimiehesi perfektionisti, huomiohakuinen, passiivisaggressiivinen, narsisti, epäluuloinen, riippuvainen, estynyt, eristäytynyt tai muuten vaan tunne-elämältään epävakaa? Teet diagnoosin ja otat pakista käyttöön kikkakolmosen ja homma pelittää. Voi pelittääkin, koska esimerkiksi sen ymmärtäminen, että perfektionisti vaatii myös itseltään paljon jopa kohtuuttomia, ei vain muilta, ehkä helpottaa työskentelyä. Perfektionistia ongelmallisempi on minusta huomionhakuinen, jonka teatraaliset tempaukset ainakin minua ärsyttävät. Lienen itsekin enemmän suorittajatyyppiä, joka antaa tulosten puhua, mutta minua ärsyttää näyttelijät, jotka jauhavat ja jauhavat, ja mitään ei synny työpaikalla. Minusta työpaikalla ollaan töissä. Huomionhaluinen esimies on ongelmallinen, koska liehittelijät pyörittävät häntä otteessaan. Minusta narsisti esimiehenä on kyllä vieläkin vaarallisempaa. Narsisteja on valitettavasti joka portaassa, ja nämä prinssit ja prinsessat ovat jokseenkin rasittavia. Passiivis-aggressiivinen työläinen on minusta töissä useimmilla työpaikoilla. Kaveri vastustaa yleensä kaikkea, on suhteellisen passiivinen, mutta ei toimi pelisääntöjen mukaan. Jokaisella meistä on sokea piste, emme näe hankalaa käytöstämme. Itse en löytänyt omaa työminääni lokeroista, mutta minussa on kyllä luonnehdintoja monista yksittäisistä laatikoista, joten tunnistan ainakin osittain hankaluuksia työssä, joita potentiaalisesti aiheutan. Hankaluudet töissä voidaan jakaa hankaliin tilanteisiin ja hankaliin ihmissuhteisiin. 

Teoksessa annetaan vinkki, että puuttuminen toisen käytökseen  tehdään oman itsen takia. Toista voi sietää, tilannetta voi sietää, mutta toisen muuttaminen on mahdotonta. Oman näkemyksen esiin tuominen voi olla itsen kannalta puhdistavaa. Teoksessa pohditaan paljonkin mitä pitää sietää, ja mihin pitää puuttua.

Teoksessa tarkastellaan kuka on psykopaatti, ja luetellaan oireita ja tunnusmerkkejä. Aiemmin puhuttiin koko työyhteisön moraalisesta velvollisuuksista puuttua. Tässä tapauksessa avaimet ovat työnantajalla, hänen pitää käyttää laillisia keinoja tilanteessa. Muutenkaan kirja ei ota huomioon, että ryhmäilmiöt mutkistavat tilannetta. Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta toisaalta varsinkin työsuhteen alussa, ja ylennystä kärkyttäessä työntekijät ovat mielin kielin, ja joustavat enemmän kuin pitkällä tähtäimellä aikovat. Siksi, jos heti tulee ongelmia työntekijästä tai käytös on joustamatonta, pitäisi työnantajan hälytyskellojen soida, joko työntekijä ei ole sopiva, tai työyhteisö, siinä on jotakin vialla. Ryhmä voi ottaa myös vallan työyhteisössä esimieheltä. Julkisella sektorilla työsuhteet ovat usein pitkiä pätkätyöläisiä lukuunottamatta, jolloin jokainen on omana persoonana töissä, mutta silloin näitä konflikteja alkaa muodostua.

Avain työtoverin ymmärtämiseen –luku on hieman irrallinen, mutta edellä kuvattuun tilanteeseen ehkä oiva apu. Siinä luokitellaan ihmisiä akselistolla introvertti-ekstrovertti, tosiasiat – intuitio, looginen –tunneäly, suunnitelmallinen –joustava, tästä tulee 2 potenssi neljä eri vaihtoehtoa. Pakkiin muodostuu kuusitoista erilaista tilannetta edellisten lisäksi. Hyödyllistä voi olla vaihdella työryhmiä, jolloin ei päästä urautumaan ja opitaan toimimaan ryhmässä, hyödyntämään erilaisuutta. Jokaisella ryhmällä on elinkaarensa ja dynamiikkansa.

Kirja Hankalat tyypit työelämässä on hyvä työkalu työpaikan hankaluuksien ymmärtämiselle ja käsittelylle. Sitä ei minusta kuuluisi lukea liian tarkkaan eikä luokitella työtovereitaan looseihin.

Itse en ole työyhteisökonsultti, mutta kuten kirjan riveiltä ja rivien väleistä ymmärrän ja olen samaa mieltä, että kaikkien asiallisesti työtä tekevien kanssa pitää voida tehdä töitä ja yhteistyötä, normien rikkomiseen pitää puuttua, kiusaaminen pitää lopettaa ja jokainen on jollakin lailla toiselle hankala, eli yhteistyö vaatii aina joustoa, sietokykyä ja kompromissejakin.

Vaikka olen suvaitsevainen, niin  olen myös periaate-ihminen, en pysty useinkaan tekemään kompromissejä periaatekysymyksissä esimerkiksi jos ollaan sovittu, että kaikilla on samat pelisäännöt ja että ketään ei kiusata, siitä on minusta pidettävä kiinni, katson onneksi eteenpäin, enkä jää murehtimaan ja märehtimään menneitä :)