Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Harper Lee:n Kuin surmaisi satakielen (To kill mockingbird) on 1960 julkaistu kirja. Minulla oli Maija Westerlundin suomentama painos (Koko Kansan Kirjakerho) vuodelta 1984, jonka ostin kirppikseltä 1 euron hintaan, sivuja on 374 ja nimettömiä lukuja 31.

Kuin surmaisi satakielen on taiten kirjoitettu romaani, joka minäkertojan Scout (Jean Louise) Finchin silmin kertoo lapsuuden tapahtumista Alabaman Maycombin valkoisten hallitsemasta yhteisöstä 1930-luvun lama-ajan Amerikassa. Tämä on esikoisteos ja Harper Leen ainoa teos, mutta parhaimpia rasismin vastaisia teoksia, joita olen koskaan lukenut, sillä tämä ei mitenkään osoittele eikä saarnaa, vaan näkökulma on lapsen. (Nyt on löytynyt toinen käsikirjoitus, siitä alla lisää).

Juonesta

Scoutin äiti on kuollut, ja perheeseen kuuluvat lisäksi isä, lakimies Atticus ja neljä vuotta vanhempi isoveli Jem (Jeremy). Perhe asuu Radleyn aukion vieressä. Radleyn talo on vieroksuttu paikka, jota Jem, hänen ystävänsä Dill ja Scout nuuskivat. Tapahtumat vierivät elämänmakuisesti, Scout menee kouluun, Radleyn taloa nuuskitaan, tulipaloa seurataan. Kuvauksesta tulee kuitenkin ilmi valkoisten hallitseva asema mustiin nähden. Mustat asuvat kaatopaikan lähellä. Koulussa (valkoisten) jokainen lapsi edustaa perhettään, jolla on omat (omituiset) käyttäytymistapansa. Ewellit käyvät koulua aina vain avajaispäivän verran, heillä on seitsemän poikaa ja tytär, eivätkä he osaa lukea, Cunninghamit ovat laman vuoksi hyvin köyhiä. Yhteisö on hyvin uskonnollinen sen jäsenet ovat joko metodisteja tai babtisteja ja mustilla on oma kirkkonsa. Koulu on edistyksellinen ja siellä opetetaan alaluokilla vain ryhmädynamiikkaa,ei lukemista eikä kirjoittamista. Scout osaa lukea ja kirjoittaa ennen kouluun tuloaan, osa valkoisista ei sen jälkeenkään.

Atticus Finch määrätään puolustamaan mustaa Tom Robinsonia, jonka väitetään raiskanneen ja hakanneen valkoisen neidin (Mayella Ewellin). Teolla on "silminnäkijänä" isä Bob. Oikeudenkäynnissä ilmenee, että Mayella ei ole ollut lääkärissä, ja Tom on raajarikko, eikä mitään todisteita ole, eikä Tom ole lainkaan syyllinen. Jännitteeksi nousee tuomitaanko syytön Tom teosta, josta rangaistuksena on sähkötuoli. Maycombin yhteisö arvostelee Jemiä ja Scoutia isänsä suvaitsevaisuudesta. Oikeudenkäynnin kuluessa Jem, Dill ja Scout istuvat mustien osassa lehtereitä, he ovat myöskin käyneet mustien kirkossa.

Loppukohtaus näytellään amerikkalaiseen tapaan Halloween yönä.

Suvaitsevaisuudesta

Atticus Finch on määrätty syytetyn asianajajaksi. Oikeudenkäytiin valikoituu valamiehistöksi vain valkoisia miehiä, sillä naisilla ei ole lain mukaan oikeutta toimia valamiehenä, eikä tietenkään mustilla. Yhteisön enemmistö tuomitsee Atticus Finchin toiminnan, hän on päättänyt oikeasti puolustaa Tomia. Oikeudenkäyntiä lukiessani kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, niin rohkeaa Atticus Finchin toiminta oli.

Koulun opettajatar neiti Gates, joka puhuu koulussa Hitlerin suvaitsemattomuudesta, tuomitsee mustat ”pysymään pilttuussaan” ja ”heille pitää antaa opetus”, eli teos osoittaa todellisen suvaitsevaisuuden valesuvaitsevaisuudesta. Valesuvaitsevaisuus tapahtuu teoriassa ja oikea suvaitsevaisuus tekoina. Jokaisessa yhteisössä kannattaa katsoa, ovatko ihmisten sanat ja teot linjassa. Cunningham osoittaa sen sijaan olevan tiukan paikan tullen suvaitsevainen, vaikka on lynkkausjoukon mukana Tomin sellin takana, hän käännyttää omalla esimerkillään porukan. Suvaitsevaisuuden airut toimii omalla esimerkillään. Valesuvaitsevaiset tuomitsevat suvaitsemattomia, vaikka heissä on sama malka.

Sorrosta

Mustien kehnoa asemaa kuvaa parhaiten se, että heidät on eristetty asumaan omalle alueelle kaatopaikan lähelle, josta käsin he työskentelevät valkoisten keittäjinä, peltotyöläisinä, ja roskakuskeina. Vielä paremmin sääty-yhteiskuntaa kuvaa mustien nimitykset itsestään ja käsitykset vallitsevasta status-quosta. He käyttävät itsestään samoja rasistisia n-nimityksiä kuin useimmat valkoiset. Yhteisössä on vain kourallinen suvaitsevaisia. Mustat ymmärtävät myös, ettei heidän sana paina valkoisen sanaa vastaan. Sorto on silloin tehokkainta kuin se on näkymätöntä, eli jonkun ryhmän etuoikeudet hiljaisesti hyväksytään, tai joillain voi olla etuoikeus, jota ei edes tiedetä. Atticuksen demokratian määritelmä on ”yhtäläiset oikeudet kaikilla, erikoisoikeuksia ei kenelläkään” s. 325.

Teoksen nimi tulee matkijalinnusta. ”on synti ampua matkijalintua” s.121, samalla sivulla todetaan, että satakieli on matkijalintu.

Teos on helppolukuinen, sillä siinä on lapsen naiivi, mutta tunnelmille herkkä näkökulma, loppua kohti teos hieman lässähtää. Se on kerronnaltaan hyvin amerikkalainen ja muistuttaa siten John Irvingin tai Donna Tarttin tyyliä.
***

Jokaisessa koululuokassa, armeijan tuvassa, yhteiskunnassa on henkilöitä, jotka saavat erityiskohtelua, heidän tekemisiään katsotaan läpi sormien, ja heidän sanaansa uskotaan enemmän kuin muiden. Tässä on vielä isommasta asiasta kyse, ei ole enää kyse ihmisistä vaan kokonaisista ryhmistä joilla on etuoikeuksia tai ne puuttuvat..Yhteisö suojaa vaikenemalla epäkohdistaan ja keksii mantroja, joilla etevyyttä esitetään.
****
Ne ihmiset, jotka puhuvat työelämän tasa-arvon puolesta, eivät varmasti "hommaa suhteilla" omia jälkeläisiä kesätöihin, reilun pelin kannattajat eivät käytä suhteitaan minkään yhteisen niukan palvelun saamiseksi esim. rantatonttien, tai venepaikan ...

*****
Helmikuu 2015
Harper Leen (s.1926) pöytälaatikosta on löytynyt toinenkin käsikirjoitus, joka julkaistaan tänä kesällä 2015.  Kirja Go Set a Watchman on englanniksi 304 sivuinen  ja kirjoitettu 1950-luvulla, Se käsittelee Scout Finchiä aikuisena?

Watchman (tai watchmen) on mainittu Raamatun Vanhassa testamentissa Jesaja 62:6:ssa

On your walls, O Jerusalem,
I have set watchmen;
all the day and all the night
they shall never be silent.
You who put the Lord in remembrance,
take no rest,

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.

Esitellystä kirjastakin on tullut uusi painos.

Heinäkuu 2015

Harper Leen toinen romaanikäsikirjoitus on nyt suomennettu  ja ilmestynyt eli nimi on Kaikki taivaan linnut, Gummerus 2015, suomentaja Kristiina Drews. Teoksessa 26-vuotias Scout eli Jean Louise Finch matkustaa junalla kotiin Maycombiin New Yorkista. Atticus on tulossa vastaan, hän on 72-vuotias. Scoutin veli Jem on kuollut, mutta Atticuksen kanssa työskentelee Henry Clinton, orpo poika tai jo mies, joka hakee Scoutin asemalta....

Scout peilaa yhteisöä, mikä on muuttunut ja mikä ennallaan ...

Teoksen loppuhuipentumassa Scout ja Atticus ottavat yhteen.

Atticus on edelleen mies, joka nojaa oikeuteen, tasa-arvoon ja realismiin, Scout taas arvostelee erittäin kirpeästi Atticuksen asennetta. Kumpikaan ei ole rasisti, mutta Scout purkaa katkeruutensa Atticukseen, joka ottaa vastaan vihan, mutta ei provosoidu. Minusta koko dialogi on yhä ajankohtainen. Scout vetoaa perustuslakiin, se on ollut tosiaan voimassa, mutta sehän ei yksin tuo tasa-arvoa, siihen on loputon tie, johon pitää laillisesti pyrkiä.

Loppuosissa Scout myös kuulee sedältään lääkäriltä "tosiasioita".

Rasismista, syrjinnästä ja valkoisesta roskaväestä puhutaan tässäkin.

Scoutin pitäisi jäädä Maycombiin, sillä kaikkien pitää taistella syrjintää vastaan omalla esimerkillään.

Harper Lee (1926 - 2016) julkaisi tämän ennen kuolemaansa. Vaikka se  ei yllä Kuin surmaisi satakielen tasolle, on siinä hyvä raami asenteille Suomeakin kohdanneessa turvapaikkahakija-asiassa. Olen itse Atticuksen linjoilla.