Sivut

tiistai 22. toukokuuta 2012

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla



Veronika päättää kuolla on brasilialaisen Paulo Coelhon (s.1947) teos, jossa on nimettömiä lukuja ja 240 sivua. Lopuksi on kahdeksan sivun tietopaketti Paulo Coelhon omista kokemuksista tematiikkaan liittyen.

Ljubljanalainen slovenitar Veronika on päättänyt ottaa unilääkkeitä yliannoksen. Hän asuu luostarin omistamassa asunnossa, hän on terve, nätti ja elämänsä voimissa. Veronika elää tavallista normielämää käyden kirjastossa töissä. Miksi hän haluaa päättää maanpäällisen elämänsä?

Mielisairaalassa hänelle luvataan muutama lisähetki, ennen kuin sydän sammuu... tästä alkaa tarina, jonka kuluessa selviää, että kirjailija itsekin on ollut mielisairaalassa vanhempiensa lähetteestä, ja hän on päättänyt kirjoittaa tästä joskus teoksen.

Teos on tematiikaltaan hieno, siinä tarkastellaan hullujen maailman etuja ja ominaisuuksia sekä terveiden maailman ominaisuuksia (omituisuuksia). Laitoksen lääkäristä annetaan hieman erikoinen kuva, samoin kuin hänen hoitomenetelmistään.

Itse asiassa tarinoita on monia. Veronikan tarinan lisäksi tarkastellaan Igorin lääkärin toimia. Lakimies Marin, Zeljkan, ja Edvardin tarina esitellään kaikki vuorollaan ja limittäin. Marin tarina on aika tavanomainen, mutta Igorin toimia kummastelin. Juonta ei voi avata yhtään, sillä se pilaa toisten lukunautinnon.

Teos sisältää minusta voimakkaita mielipiteitä. Hyvät elämän ohjeet ja asenteet sekä loistavat huomiot kannattelevat teosta, mutta toisaalta teoksessa on minusta monia epäloogisuuksia, ja induktiivista yleistystä, joka ei mielestäni pidä paikkaansa. Myös Jugoslavian hajoamisesta ja sodasta puhutaan, vaikka Slovenia pääsi irtautumaan konfliktista. Brasiliassakin piipahdetaan. Teoksen keskeisiä ajatuksia ovat ainakin se, että kannattaa uskaltaa elää unelmien mukaan, eikä kannata näytellä normia, jos ei ole normi. Viisaudet olivat minusta osin terapeuttisia, teoksen luvun jälkeen oli kevyehkö olo.

Tekstissä vilisee seuraavia ajatelmia (lainaukset eivät ole kaikki sanatarkkoja, ja lauseista poimittuja, joten sijamuodot voivat olla virheelliset, enkä siksi laita sivunumeroakaan)
Mielisairaalassa voi sanoa, mitä ajattelee”, miksei muualla?  
Hulluus on kykenemättömyyttä ilmaista itseään”.
Katkerille sunnuntai-ilta on pahin, sillä työ ei ole lievittämässä oireita”, tämä voi pitää paikkaansa. Katkeruudesta puhutaan kirjassa paljon, se varmasti myrkyttää, monet hautaavat itsensä työhön, rutiineihin ja eivätkä uskalla elää unelmiensa mukaan. Puhutaan myös vanhempien vastuusta. Teoksen mukaan vanhemmat turhaan miettivät aikuisten lastensa toimia, ja syyllistävät itseään. Tästä olen samaa mieltä, kaikesta ei vanhempiaan voi syyttä, ihmisellä on tahto ja vastuu teoistaan. Vanhemmilla varmasti on kuitenkin myös vastuu omista tekemisistään.
Pohjimmiltaan kaikki, mitä elämässä tapahtuu on meidän syytämme”. Tästä olen aika eri mieltä, sillä erilaiset onnettomuudet, geenit, kasvuympäristö, onnettomuudet, sattumat, läheisten toiminta vaikuttavat elämääsi, voit olla oman onnesi puuseppä vain tietyssä rajatussa raamissa.  

Minusta myös (mieli)sairauksista annetaan sellaista viestiä, että se olisi osin oman tahdon alaista, päästääkö irti, toisaalta puhutaan kemiallisesta tilanteesta aivoissa. En ole millään tavalla asiantuntija, mutta luultavasti asia on ainakin joissain tilanteissa monimutkaisempi.

Blogistaniassa Katja/Lumiomena on blogannut alkuvuonna 2010 näin

Ostin Bazarin pokkaripainoksen kirjakaupasta. Nopealukuinen kirja.

17 kommenttia:

  1. Minä en ole innostunut Coelhosta muuten, mutta tästä kirjasta pidin kovasti. Aihe kiinnostaa minua todella paljon opiskeluidenkin vuoksi. Myös kirjaan perustuva elokuva oli minusta varsin hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      Elokuvan kuvia oli teoksen takakannessa, leffaa en ole nähnyt. Luulin sitä paitsi, että Coelho olisi espanjalainen, mutta oppia ikä kaikki. Kuten totesin kirjan useat viisaudet oli sangen järkeviä ja keventäviä.

      Poista
  2. Minä pidän todella paljon Coelhon kirjallisuudesta ja tämä oli minun ensimmäinen Coelho. Se teki lähtemättömän vaikutuksen, vaikuttava teos. Osaan samaistua moniin Coelhon ajatelmiin. Melkoisen mystinen heppu, kun lukee enemmän hänen teoksiaan, kuten esimerkiksi Valkyriat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Tämän bloggauksen hienouksiin kuuluu uusiin kirjoihin ja kirjailijoihin tutustuminen. Luen varmasti vielä Coelhoa. Toinen hienous on siinä, että muiden arvoista ja kommenteista saa roppakaupalla hyviä lukuvinkkejä, pitää varmasti lukea Valkyriat.

      Poista
  3. Jokke, Coelhosta on käyty vuosien aikana kiivaita keskusteluja blogistaniassa. Minä taidan olla siinä jossain kompromissin tiellä, sillä olen pitänyt kolmesta Coelhon kirjasta ja tämä juuri lukemasi on niistä yksi. Toinen on Portobellon noita, mutta kolmatta en juuri nyt muista...

    Minusta Coelhossa on ärsyttävää sellainen omahyväinen kaikkitietävyys ja mukafilosofia, tämä siis pahimmillaan. Parhaimmillaan hän on, kun pääsee todella kerron vireeseen, jota sitäkin joskus tapahtuu.

    En voi sille mitään, mutta kun luen Coelhoa, mieleeni tulee aina, että 'onpa mies lukenut tarkkaan Gibraninsa.'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena.
      Kaveri tosiaan oli aika vakuuttava kaikkitietävyydessään, ja kuten arviosta ilmenee, olen joistain asioista samaa mieltä, mutta en suinkaan kaikista.
      ***
      Uskallan tunnustaa, ettei ollut aavistuskaan, kuka Gibran on, mutta wikipedian perusteella on ollut libanonilainen runoilija, eli oppia ikä kaikki blogistaniassa :)

      Poista
    2. Gibranin viisauksia löytyy ikihippien kirjastoista;-) Ihan kaunista tekstiä, etenkin kaikki ne mietelmät ja muut, mutta on asioita, joita kirjasta Profeetta, jo ohitan.

      Poista
  4. Tämä on ainoa lukemani Coelhon kirja, ja vaikka pidinkin tästä, minulla ei ole erityisempiä kiinnostuksia lukea ainakaan heti lisää. Olen hieman ennakkoluuloinen varmaan, mutta miellän Coelhon kirjat jonkin verran tekotaiteelliseksi ja juuri niin kuin Leena kirjoitti, mukafilosofisiksi. Ehkä pitäisi kuitenkin yrittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Hyvä sna tuo mukafilosofinen parempi kuin kvasifilosofinen :)

      Poista
  5. Kuulosti kiinnostavalta, mutta toisaalta minäkin olen ennakkoluuloinen Coelhoa kohtaan. Yritin kerran lukea yhtä hänen kirjoistaan, mutta ei oikein iskenyt. Pitää varmaan joskus yrittää tarttua uudestaan johonkin hänen kirjaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa tosiaan on laidasta laitaan tarinaa, toisessa päässä tehdään "astraalimatkoja", toisessa päässä on ihan käytännöllisiä elämänohjeita

      Poista
  6. Kiitos linkityksestä. Minä en tosiaan pitänyt tästä yhtään, etenkin ne astraalimatkat olivat minulle liikaa, samoin monenlaisen sekalaisen filosofian yhdisteleminen mukasyvälliseksi elämäntotuudeksi. Mutta lukijoita ja suoranaisia ihailijoita Coelholla on runsaasti, minkä vuoksi hänen teoksilleen on varmasti tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa mieltä. Myös se seikka, että hän on päättänyt kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, paistaa tässä läpi, koska jotkut kohdat eivät oikein sovi kertomukseen, minusta ylipäänsä Edvardin ihmeparantumista ja tarinaa kummeksuin.

      Poista
  7. Jotain muuta Coelhoa luin vähän matkaa mutta se Leenan mainitsema omahyväinen mukafilosofia tökki pahasti, mutta sittemmin tätä kirjaa on suositeltu kokeiltavaksi "vaikkei muuten Coelhosta pitäisikään".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukafilosofia on tässä aika hallitsevaa, kaveri oikeasti täyttää sivut viisauksillaan, ja kaikkea on vaikea sulattaa, vaikka osa varmasti osuu maaliin.
      En ole viitsinyt avata koko juonta, mutta laitoksen lääkärin (Igor) etiikka tökkii pahasti. Hän kokeilee eettisesti erittäin arveluttavia hoitomenetelmiä potilaisiin, eikä informoi potilaita eikä muita menetelmistään.

      Poista
  8. Minä en kyllä ole koskaan syttynyt Coelholle, ja tämä olikin ensimmäinen jonka häneltä luin. Edes tämä ei vakuuttanut, vaikka ajattelin aiheen olevan kiinnostava. Ja aihe olikin, mutta kirja niin pitkäpiimäinen, että ei siitä kiinnostavasta aiheesta paljon irti saanut ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Kirja oli minusta sopivan lyhyt.

      Poista