Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö

Mario Vargas Llosan: Tuhma tyttö (Travesuras de la niña mala 2006, tarkoittanee suomeksi tuhman tytön temput, eli kuvaava nimi) on 2010 nobelistin teos. Selasin teoksen kerran eräillä sukujuhlilla, ja ostin sen pokkarina, vaikka olisin saanut sen silloin mukaani, kirjasta haluttiin eroon ja ymmärrän nyt miksi. Pikaluvun ansiosta tiesin kirjan juonen ja päätapahtumat ennen lukemista. Teos on kiinnostava, että se on nobelistin ja intellektuellin teos, joskin tämä on hänen myöhäistuotantoaan, Llosa on syntynyt vuonna 1936.

Teos on valaiseva ilman paha tyttö-teemaansakin, sillä se kertoo espanjankielisten maiden kuten Perun, Kuuban, ja Espanjan asioista esimerkiksi Espanjassa oli 1970-luvulle Franco vallassa ja Madrid on kansainvälinen kaupunki. Pariisi oli monen emigraatin asuinpaikka, mikä teoksessa tulee hyvin ilmi. Päähenkilö on Perusta muutettuaan Unescolla tulkkina, ja kääntää aivan pikku sivujuonteena Tsehovin novelleja ja Lessingin teoksen espanjaksi. Hän käy monessa maassa myös Suomessa josta s.284 lukee seuraavaa: Tämä oli toinen käyntini Helsingissä. Ensimmäisen kerran olin ollut siellä keväällä, jolloin saattoi kävellä kadulla tai mennä maalle katsomaan järvien täplittämiä koivikkometsiä ja kauniita puutalokyliä. Siinä maassa kaikki on kaunista: arkkitehtuuri, luonto, ihmiset ja ennen kaikkea vanhukset. Ehkä emme tarpeeksi arvosta maatamme.

Romaanin päähenkilö Ricardo Somocurcio on syntynyt Perussa vuonna 1935 ja romaanin tapahtumat alkavat kesällä 1950, jolloin tuhma tyttö ja hänen "siskonsa" eli Lily ja Lucy valehtelevat olevansa chileläisiä, mutta jäävät Lilyn valheesta kiinni. Valheen tarkoitus on peittää oma ankea ja alhainen syntyperä. Kiltti poika on jo pihkaantunut Tuhmaan tyttöön. Tämä Tuhma tyttö on opportunisti-psykopaatti ja vilahteleekin tarinassa vakiovälein, ja pielusten käy tie aina uusiin asemiin ja uusiin masseihin. Kiltti poikakaan ei ole aivan niin kiltti, vaan toimii kahden aviomiehen aisankannattajana. Tähän teemaan en halua pureutua, se on K18-asiaa, mutta sen totean, että kovan hinnan tuhma tyttö seikkailuistaan maksaa, ja teos sisältää voimakkaita ja muutamia erittäin kuvottavia kohtauksia, eli en suosittele teosta kuin täysikäisille.

Llosalla on kyky viedä tarinaa eteenpäin. Teos on jaettu seitsemään lukuun, jossa Tuhma tyttö esiintyy eri nimisenä ja eri asemissa. Tarina hyppii eteenpäin luontevasti ja uudet henkilöt tulevat hyvin taustoitettuna mukaan, tarinassa on ajankuvausta Euroopasta ja välillä katse suunnataan levottomaan ja epätasa-arvoiseen Peruun. Teoksen luvut alkavat päähenkilön elämäntilanteen kuvaamisella luvun lopussa pakkomielle vetää päähenkilöt yhteen, ja luvun lopussa tapahtuu dramaattisia asioita. Ranskan, Espanjan ja Perun lisäksi Japanissa käydään. Vaikka teos tuskin kuuluu Llosan parhaimmistoon, se paljastaa kirjalijan kyvyn luoda uskottavia tarinoita ja viedä päätarinaa eteenpäin. Pikkutarinoista parhaimpia oli hevosten muotokuvamaalarin tarina, johon liitetään hipit ja skinit, sekä aallonmurtajien asiantuntijan kertomus. Mykän pojan tarina oli sen sijaan sangen arvattava.

Teoksessa on pääteemansa tuhmatyttö-kilttipoika lisäksi monia ajankuvia ja teemoja kuten köyhyys, häpeä, pyrkyryys, juurettomuus, jotka puhuttelevat niitä, jotka ne havaitsevat ja osaavat ottaa niistä kiinni.

Lukukokemustani haittasi liian pitkä vatkaava tarina, koska toistoillakin on rajansa, lisäksi teos hakee turhia myrkkymausteita mukaansa ehkä erottuakseen muista vastaavista.

Ullan bloggaus tästä kirjasta löytyy täältä.
--
Perulainen Mario Vargas Llosa (s. 1936) palkittiin siis Nobelin kirjallisuuden palkinnolla vuonna 2010. Teoksessaan Vuohen juhla hän tutkii valtaa ja sen väärinkäyttöä sekä naisen asemaa mestarillisesti, bloggaus täällä.