Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2012

Romain Rolland: Jean-Christophe Pariisissa Markkinatori Osa V


Osa V Markkinatori 1918, suomentanut Huugo Jalkanen
Tämä teos on kahdesta syystä erilainen ensinnä tekijän mukaan sen monet luvut on kirjoitettu ennen Jean-Christophe sarjaa (osan VII esipuhe), ja toiseksi suomentaja on Huugo Jalkanen ei siis Joel Lehtonen kuten muissa osissa.

Markkinatori -teoksen Jean-Christophe -juoni on helposti selitetty. Kotimaan vaikeuksien vuoksi hän muuttaa Pariisiin, jossa on myös vaikeaa. C. elättää itsensä pääosin Daniel Hechtin antamilla nuotin jäljennös- ja korjailutöillä sekä antamalla yksityistunteja. C. on edelleen äkkipikainen, tyly ja hyökkäävä. C. säveltää teoksenkin, mutta henkilösuhteiden vuoksi se saa kritiikin niskaansa. Perimmäinen syy tähän on, että C riitautuu pääosan esittäjättären kanssa, koska hän tajuaa musiikkinäytelmä on tehty vain naista varten, tai tämän rakastajan ja hänen halustaan.
Muutenkin Rollandin väitteenä on, että Nainen hallitsee tälle on uhrattu kokonainen sivu 135, jossa väitetään, että "Hänellä (nainen) oli luonnottoman vaikutusvaltainen asema" ..."Hänen mielitekonsa tuli olla ylimpänä lakina ... Mies alistui siihen ....

Lopussa C. kuulee runoilija Olivier Jeannin:sta.

Markkinatori -teoksella on oma postaus, koska teos sisältää Rollandin voimakkaita mielipiteitä ja ideologiaa muustakin kuin naisesta.
Teos itsessään on minusta paras tähän astisista,  Rollandilla on paljon hihassaan, hän ruotii taidetta, erilaisia koulukuntia, työväenopistoja, ja varsinkin politiikkaa. Rolland jatkaa samalla teemalla myös VII-osassa, missä Christophe asuu ystävänsä Olivierin kanssa, eli saksalainen ja ranskalainen asuvat yhdessä. Samaan aikaan on jännitteitä Elsassin tilanteesta (taas) Saksan ja Ranskan välillä.

Markkinatori tarkoittanee kaikkien asioiden esillä oloa ja mielipiteiden vaihtoa, ja niiden kauppaamista.

Rolland kirjoittaa manifestin uutta järjestystä vastaan. s181-196, siinä haukutaan valtaan päässeet sosialistit, vanha valta, vapaa-ajattelijat ihanteiden hylkäämisestä, ja eräistä kirkkoon kohdistuneista toimista, mutta Rolland väittää, että ovat tuoneet samat elementit tilalle, oikeastaan minusta teoksen ydin on näillä sivuilla, myös olettaisin, että Nobelin palkinto voi juontaa juurensa tästä analyysistä, ja tätä manifestia on kaikissa lopuissa kirjoissa. Lainaan jotain, mutta oikeasti pitäisi lainata koko 16 sivua.

sivulla 181
"muuttuivat tuskin valtaan päästyään pieniksi itämaisiksi despooteiksi" ...
"he eivät voineet vastustaa kiusausta ... väärinkäyttää hallintokeskityksen kauheata koneistoa"
"politiikkaa pidettiin tuottavana .. teollisuudenhaarana ..."
"he yrittivät astua kirkon sijalle ... muodostivatkin "vapaan ajatuksen kirkon"  .. "omat seremoniat"

sivulla 183 Rolland ilmeisesti arvostelee laivaston alasajoa (tajusi ehkä, että sota on ovella)
"Meriministerit antoivat panssarilaivoille sellaisia nimiä kuin Descartes ... puhdistaakseen laivastoa, ja osoittaakseen kauhunsa sotaan kohtaan"
..piti ehkäistä kaikki uskonnollinen musiikki ja sulkea kaikki koulut, jossa sitä opetetttiin"

s. 185
"eikä se ollut yhden puolueen vika, kaikki puolueet olivat samanlaisia...
"oli natsionalisteja ...
"oli antisemiittejä... ja nimittivät j:ksi kaikkia, joita vihasivat..

s.187
"Hän ei tiennyt, että järkeilevillä kansoilla oli yksi hyve, joka ne pelasti: -epäjohdonmukaisuus. Niin oli ranskalaisten politikkojenkin laita...

s.191
"Valllitsi yleinen poliittinen tapainturmelus. Kaikki odottivat, että valtio antaisi heille virkoja, kunniamerkkejä .. pojille, veljenpojille ...

s.195
Merkillisimpiä näytteenä porvariston yrityksistä kansan takavarikoimiseksi olivat työväenopistot. Ne olivat pieniä basaaareja täynnä sekavia tietoja kaikilta ajoilta  ...

Rollandin analyysissä on tätä nykysenkin demokratian kritiikkiä, mutta kuten tunnettu viisaus kuuluu demokratia on huono järjestelmä, mutta parempaakaan ei ole keksitty.

Rollandin teos itsessään on jo ovela, alkaa kirjailijan keskustelulla varjonsa kanssa

Minä: ... Olet ottanut rikkoaksesi välisi koko maailman kanssa?
C: Älä sitä ihmettele. Tiesithän alusta lähtien, mihin sinut johdin.

Kuuden sivun mittainen dialogin tarkoitus on siloitella teoksen sanomaa (olettaisin), mutta  toiseksi viimeisessä kommentissa kirjailija toteaa "Rakastin sinua enemmän lapsena". Minä sen sijaan en, tai siis pidin vitososasta enemmän kuin  aiemmista juuri tämän pamfletin ansiosta, minusta on parempi sanoa suoraan, kuin kiertäen.

En tietenkään ole aivan kaikista asioista samaa mieltä, mutta Nobel-komitea ehkä oli.

Alun dialogin keskivaiheilla on esipamfletti ranskalaisuudesta ja saksalaisuudesta ja j-laisuudesta.
(Tämä blogi on vihapuheeton. Siksi en kirjoita koskaan n-sanaa enkä yleensä j-sanaa, sillä nämä sanat jo itsessään tuovat ikäviä konnotaatioita ja tarttuvat google-haussa väärin).
s 5-11 . Älä puhu j:istä  ... s6. Varsinkin kun puhut pahaa heistä ... Israelin asiat eivät ole meidän ...
... latinalaisten kansojen rappio   .... älä kajoa Ranskaan ... todelliseen Ranskaan, sorretun Ranskan, syvän Ranskan .... vapaita henkiä, kaiken uskoisia ja värisiä ....
Tätä j-asiaa käsitellään VII-osassa varsin paljon, missä hyljeksitty C. saa apua ja työmahdollisuuksia tältä väestöryhmältä. Itseasiassa Rolland nostaa muukalaisvihan näkyviin, ja todistaa sen turhaksi. Minusta sadassa vuodessa emme ole päässeet tässä asiassa juurikaan eteenpäin. Sorretut ryhmät ovat ehkä toisia. Pitää sanoa, että myös pariisilaiset ovat eläneet jatkuvan köyhyyden piinassa, jos on kirjan tekstiä uskominen.

Postaus on hyvä päättää lainauksella:
Varo vihaamasta !
...
Romain Roland maaliskuu 1908.

"Jokke  Bökker" maaliskuu 2012. Varo vihaamasta, se on vieläkin hyvä ohje.

--
Ykkösosa postaus täällä. Varsinkin viimeinen Rolandin viilto kannattaa lukea aivan postauksen lopussa.

2 kommenttia:

  1. Yritin aloitella tätä Rollandin Jean Christophe-sarjaa aloitella jokin aika sitten, mutta en juurikaan edistynyt ja kirja jäi hyllyyn pölyyntymään. Mutta tosi ihanaa, että joku lukee näitä vanhempia kirjoja ja kirjoittaa niistä, ettei kaikki ole samaa valtavirtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä vitoskirja tai kymppikirjan alku on sellaista aatteen ilotulitusta, että niitä suositan. Kakkos- ja kolmososaa en suosita. Olin tosi hapoilla lukusession jälkeen, oli lomaviikko, ja nyt palaudun :)

      Poista