Sivut

perjantai 20. tammikuuta 2012

Edgar Rice Burroughs: Tarzan apinain kunigas ja sananen jatko-osista




Edgar Rice Burroughsin Tarzan

Edgar Rice Burroughs (1875 - 1950) kirjoitti Tarzan of  the Apes -teoksen vuonna 1912, jatko-osia hän kirjoitti peräti 25, ja valkokankaalle Tarzan siirtyi Johnny Weismullerin tähdittämänä vuonna 1932, Weissmuller oli uinnin olympiavoittaja ja hän oli Tarzanina vuoteen 1942 asti, myöhemmin mm. Disney on tehnyt Tarzanista minusta varsin hyvän animaation. Burrough kirjoitti myös Mars-sarjan, jonka ensimmäinen osa on Marsin sankari.

Tarzan ja apinain kuningas -teos on siis ensimmäinen Tarzan kirja, ylimmän kuvan painovuosi on 1973 ja sen on suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 279 ja lukuja 28.

Tarzanin lähtökohta (juoni) on seuraava:
John Clayton, Greystoken lordi on avioitunut Alice Rutherfordin kanssa, Clayton sr on hallituksen palveluksessa vaimo mukanaan. Laivakapinan vuoksi heidät jätetään Afrikan rannikolle. Heidän henkensä säästetään, siksi, että lordi esti kapteenin ampumasta erästä miehistöön kuuluvaa miestä. Alice on raskaana ja synnyttää pojan "Tarzanin" Claytonin tekemässä majassa. Viidakko on vihamielinen ja Alice menettää järkensä ja sitten henkensä, ja urosapina Kerchak tappaa John Claytonin. Claytonien majassa on kirjoja, kuten aapinen, lastenkirja ja tietosanakirja sekä kuvia ja tavaroita. Apinaemo Kala on menettänyt Kerchakin vuoksi oman pienokaisensa ja "adoptoi" Tarzanin ja jättää apinavauvan majan kehtoon. Tarzan on tuolloin 13 kuukauden ikäinen. Kymmenen vanhana Tarzan tajuaa olevansa erilainen ja alkaa käydä majalla, katsoo kuvia, ihmettelee kirjaimia. Aapisesta hän lukee "A is for Archer ..." ja kahdeksantoista vanhana Tarzan osaa lukea ja kirjoittaa englantia sujuvasti, muttei puhua. Apinaheimon välienselvittelyssä Tarzan tappaa Kerchakin. Eräs alkuasukas tappaa Kalan, jonka kuoleman Tarzan kostaa. Kalan kuoltua Tarzanilla ei ole siteitä apinaheimoon ja hän muuttaa majaan. Samaan aikaan eurooppalaisia rantautuu majan lähelle. Taas on ollut kapina laivalla, ja professori Archibald Porter, hänen tyttärensä Jane Porter sekä William Cecil Clayton saapuvat viidakkoon. Tarzan pysyttelee piilossa ja kommunikoi kirjelappusten avulla, ensimmäinen kirjelappu on tosin varsin erikoinen: "TÄMÄ ON TARZANIN MÖKKI. TARZAN ON SURMANNUT PALJON PETOJA JA MUSTIA MIEHIÄ. ÄLKÄÄ VAHINGOITTAKO TARZANIN OMAISUUTTA. TARZAN TARKKAILEE TEITÄ. allekirjoituksena APINAIN TARZAN". Tarzan on opetellut selviämään ensin viidakossa ja seuraavaksi Tarzan kohtaa "valkoisen rodun edustajan" eli  William Cecil Claytonin, jonka pelastaa leijonan kynsistä, kuten Janenkin. Janen isä on hajamielinen professori, joka viidakossakin väittelee tiedemiessihteerinsä Samuel T Philanderin kanssa kanssa 1500-luvun Espanjan politiikasta. Terkaz kaappaa Janen, jonka Tarzan pelastaa ja sulkee herrasmiehen vaistoilla syliinsä. Tarzanin kirjallinen ulosanti kehittyy "Kaipaan sinua. Olen sinun, Sinä olet minun. Elämme aina yhdessä ...". Rakastavaisten väliin tulee valtameri, kun pelastuslaivasto tulee paikalle, ja vie länsimaalaiset pois, mutta jättävät luutnantti Pau d'Arnotin villien armoille. Tarzan on ollut poissa majalta lähtöhetkellä, sillä hän oli pelastamassa d'Arnotia. Miehet ystävystyvät ja Paul opettaa Tarzanin puhumaan ranskaa. Samalla d'Arnot saa pikku-Tarzanin sormenjäljet hänen isänsä päiväkirjasta. Rakkaus riuduttaa Tarzania, ja hänelle selviää jäähyväiskirjeestä, että Janen tavatakseen hänen pitää matkustaa Amerikkaan ...

Tarzanilta elämä sujuu viidakossa, hän vie d'Arnotin kaupunkiin ja he poimivat aarteen mukaan. Jane on rahasyiden vuoksi menossa naimisiin amerikkalaisen Robert Canlerin kanssa. USA:ssa kulosta leimahtaa tulipalo, jonka seasta tulee Tarzan... Loppu jää jännittävästi kesken, sillä Tarzan sormenjälkiensä perusteella on lordi, ja omaisuuden ja arvonimen haltija. Jane on lupautunut valelordille. Uskooko Jane, että Tarzan selviäisi "vapautta rajoittavassa yhteiskunnassa"?
***
Jane Porter on amerikkalainen niinkuin kirjailija Edgar Rice Burroughskin! Claytonit ovat englantilaisia d'Arnot on ranskalainen. Kirjassa lordin arvonimi on menossa Tarzanin serkulle, joka on  valelordi, Tarzanhan on oikea lordi. Valelordista annetaan varsin erikoinen kuva, samoin kuin eurooppalaisista.  Tämä saattaa olla avain koko teoksen ihmiskuvaan, jossa on selvästi amerikkalainen näkemys, minusta tahallaan Burroughs kärjistää ja  käyttää voimakasta ironiaa. Janekin pohtii William Cecilistä, että olisipa hän amerikkalainen herrasmies. Claytoneihin ei minusta kuitenkaan kohdisteta ironiaa, sillä Tarzanin isä, ja serkku tulevat Afrikkaan ilman hovimestaria, ja laumaa keittäjiä. Janella sen sijaan on musta palvelija Esmeralda, ja professorilla on sihteeri. Janen jäähyväiskirjeestä selviää kirjan tapahtuma-aika eli vuosi 1909, eli sen mukaan Tarzan olisi syntynyt suunnilleen vuonna 1890 tai 1891. Jenkkien matkan syy on minusta erikoinen, eli he ovat ostaneet kirjan, jossa on aarrekartta. Tarzan oppii kuitenkin myös amerikkalaiset tavat, hän tuo aarteen Eurooppaan, ja vaihtaa sen shekiksi, jonka ojentaa appiehdokkaalleen Baltimoressa.

Kirjan tapahtumat ovat jännittäviä alkaen Tarzanin vanhempien, ja Tarzanin selviytymisessä, apinaheimon välienselvittelyissä, Tarzanin ja heimon suhteessa, ja sitten valelordin ja Janen tuloon asti. Tarzan osaa vain kirjoittaa, joten hänen pitäisi vielä oppia puhumaan. Jo elekielellä hän saa Janen sydämen puolelleen, koska lordin ja herrasmiehen vaistot toimivat, lihaksissa löytyy ja kirjeitä kirjoitellaan ja hän hurmaa naisen. Tarzan matkustaa toiselle mantereelle Baltimoreen, pelastamaan Janen myös sivityksen viidakossa, mutta Tarzan ei saa tai ei halua vielä Janeaan ensimmäisessä osassa. Hän sanoo Janelle suoraan ymmärrän, ettet  voi olla onnellinen apinan kanssa. Omituinen on myös vuoropuhelu, kun Tarzan kovistelee Canleria, ja kysyy Janelta jättääkö hän Canlerin henkiin. Jane vastaa "en tahdo, että sinusta tulee murhaaja".

Edgar Rice Burroughs on selvästi kirjoittanut kirjan suunnitelman mukaan. Viidakon eläimillä on omat nimensä, kuten Sheeta (pantteri, ei siis simpassi, tässä kirjassa ei ole Cheetahia), norsu Tantor, leijonat Sabor, Numa, Bolgoni, Horta, Dango... Tapahtumilla on selvät syyt ja ne on perusteltu hyvin, ja useimmat uskottavasti, ja koko ajan ollaan jonkun henkilön nahoissa. Useimmin Tarzanin ajatuksia  peilataan. Tarzanin herrasmiesmäisyyttä ja älyä korostetaan, samalla hänen setänsä ja serkkuja saamattomuutta ironisoidaan. Tarzan on moraalisesti ylempänä eläimiä ja "villejä", mutta myös valkoisia vierailijoita, d'Arnotia lukuunottamatta. Tarzanilla on myötäsyntyinen kyky tajuta ja oppia abstraktioita, mitä voi kritisoida paljonkin. Tarzan haluaa oppia ja oppiikin apinakielen lisäksi englantia kuvakirjoista lukemalla. Ranskalainen opettaa hänet puhumaan sekä ranskaa että myöhemmin vielä englantia. Burrough antaa ylipäätään ihmisistä Tarzania ja hänen vanhempiaan lukuunottamatta kyynisen kuvan. Teoksen lähtökohdassa on viitteitä myös Kiplingin Viidakkokirjasta, missä Mowgli kasvaa susilaumassa, ja on ylivertainen sekä viidakossa että ihmisten kylässä. Myös Kipling on nimennyt eläimiään, mutta pitää niitä älykkäimpinä.

Vaikka Tarzanin mökkipaikka ei ole mikään satama Kongossa, lappaa sinne laivoja jatkuvien ja toistuvien kaappausten jälkeen. Alkuasukkaita pidetään raakoina ja  he ovat myös kannibaaleja, mutta erääksi syyksi tähän mainitaan siirtomaan valkoiset (eurooppalaiset) upseerit, myös merimiehet kuvataan kapinoiviksi kitisijöksi ja lordit henkisiksi laardeiksi. Minusta tästä voisi saada paljon analysoitavaa ihmiskuvasta kaiken kaikkiaan. Ihmisapinan luuranko kehdossa sekoittaa Tarzanin tunnistusta, mutta häneltä otetaan sormenjälki.

Harvassa poikakirjassa on näin monia huikeita juonenkäänteitä ja tunteiden esittelyä.

***
Alkuperäisen Tarzanin idea oli se, että "Tämän kertomuksen olen kuullut henkilöltä, ... "eli kuullaan totena seuraava tarina. Tarina itsessään on kaikkitietävän kertojan. Jatko-osissa kaikkitietävä kertoja suoraan rakentelee ilman kiemuroita sopivan verran hahmoja, heimoja, himoja ja jännittävän juonen kautta päästään tarinan loppuun.

Tarzanin paluu, The Return of Tarzan, 1913WSOY 1973 SiniSet no: 128, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 260. Tarzan palaa Amerikasta, ja törmää matkalla petolliseen Rokoffiin. Kaveri aiheuttaa monenmoista vaivaa ja yrittää monesti tappaa Tarzanin. Pariisissa Tarzan joutuu kaksintaisteluun, jossa antaa kreivi de Couden ampua itseään kolmesti, kaksintaistelu on Rokoffin syytä. Rokoff on myös Afrikassa, ja heittää Tarzanin laivastakin, mutta Tarzan ui Afrikan mantereelle. Toisaalla Jane empii häitä ja päätyy Afrikkaan. Jane saa tiedon Hazelilta ystävältään, että Tarzan on kuollut. Janekin joutuu vangiksi Opariin ja on joutumassa uhrattavaksi, minne Tarzan tulee pelastamaan Janen ja lopussa saadaan  tuplahäät Tarzan ja Jane sekä Hazel ja lordi Tennington.

Tarzanin pedot, The Beasts of Tarzan, 1914, WSOY 1973 SiniSet no: 129, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 194.
Pahin peto on edellisestä osasta "tuttu" Rokoff, joka pakenee vankilasta Ranskasta ja kaappaa Tarzanin ja Janen Jack-pojan Englannista, missä lordi ja lady Grekstoke kasvattavat pienokaistaan. Vauhdikkaassa seikkailussa suunnataan Afrikkaan, missä lopulta Rokoff kuolee, ja poika saadaan takaisin. Kirjassa on ruotsalainen laivakokki nimeltä Sven Andersson, ja kahta s-kirjainta ihmetellään. Yhden pahan miehen Sheeta-pantteri syö.

Tarzanin poika, The Son of Tarzan, 1914 tätä en ole lukenut, eikä ole teostakaan, mutta on SiniSet no: 130


Tarzan ja Oparin aarteet,Tarzan and the Jewels of Opar, 1916, WSOY 1974 SiniSet 131, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 202.
Tarinan konna luutnantti Albert Werper on jätetty yksin Kongoon, ja hän muistelee mukavaa Brysseliä. Kongon "matkalla" hän vältti sotaoikeuden. Werper on vastuussa Janen joutumisesta vangiksi. Tarzan kuitenkin tästä tietämättömänä pelastaa hänet. Tarzan saa Oparin kullat, jolla rakentaa uuden kodin perheelleen. Hän saa haltuunsa myös timantteja. Werper kuolee seikkailun tiimellyksessä.

Tarzanin viidakkoseikkailuja Jungle Tales of Tarzan, kooste vuosilta 1916, 1917 ja 1919, WSOY SiniSet no: 132, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 237.
Teoksessa muistellaan Tarzanin nuoruusseikkailuja, aikaa jolloin hän ei ollut ylähuoneen jäsen eikä lordi, tai ei siis tiennyt näin olevan. Tarzanin suhteita Teekaan -naarasapinaan tarkastellaan, Tarzan käy Mbongan kylässä ja joutuu vangiksi. Teeka on löytänyt puolison. Tarzan käy myös isänsä rakentamassa majassa.

Talttumaton Tarzan, Tarzan, the Untamed ,Tarinoita vuosilta 1919 ja 1920, WSOY 1975 SiniSet no: 133, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 335.
Ensimmäinen maailmansota syttyy ja saksalaiset hyökkäävät Tarzanin kodin kimppuun. Kirja on varsin pitkä, mutta Tarzanin tarina jatkuu.


Kauhea Tarzan, Tarzan the Terrible, 1921, WSOY SiniSet 1975, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 288.
Kauhea Tarzan lähtee etsimään Janea, joka on edellisen seikkailun kohdalla kaapattu ja Tarzan kuulee että Jane on elossa. Tarzan lähtee etsimään armastaan, ja saa matkaansa "apinamiehen" ja jonkun karvaisen häntämiehen. Toisen hei-mon kaik-ki ni-met kir-joi-te-taan ta-vu-vii-voin. Ra-sit-ta-vaa! Tarzan yhdessä karvaduon kanssa lähtee viidakon halki. Trio joutuu taisteluihin, väijytyksiin ja vangiksi. Teoksessa on kyllä oma hohdokkuutensa: Tarzan opettelee, kuten Jake Sully Avatarissa (lentämään), ratsastamaan Gryf-liskolla. Jane pakenee, vainoojiltaan ja Tarzankin, ja lopulta viimeisellä eli sivulla 280. Niin ratsastivat Jane, Korak ja Tarzan ... esihistoriallisen triceratopsin selässä!

Tarzan ja kultaleijona, Tarzan and the Golden Lion 1922- 1923, WSOY 1975 SiniSet no: 135, suomentanut Seppo Ilmari, sivumäärä 260.
Kultainen leijona on Saborin pentu, täplikäs pentuna kuin leopardi. Pentu jää orvoksi ja Tarzan ja Jane ottavat sen hoitoonsa. Kirjassa Tarzan menee Opariin aarejahtiin ja saa seikkailuissaan apua kultaleijonalta.

Tarzan ja pikkuväki, Tarzan and the Ant Men, 1924 Tarzan ja pikkuväki  SiniSet: 136.
Tässä Korakilla on lentohärveli. Tarzan kokeilee härveliä ja innostuu, lentää liian pitkälle putoaa ja taintuu, tointuu, mutta liian myöhään, naisolento, jolla olla nuija, on vienyt Tarzanin nuijanaisten vangiksi. Tarzanin pötkii pakoon, sitten pelmahtaa kääpiökansa paikalle, muutaman Numan hyökkäyksen ja orjana olon jälkeen Tarzan pusuttelee taas Janea. Tässä teoksessa on sivujuonena valetarzan ja hänen seikkailunsa.

Tarzaneita on vielä tukku lisääkin SiniSet-kirjoina ainakin:
137 Tarzan ja viidakon valtias
138 Tarzan ja kadonnut valtakunta
139 Voittamaton Tarzan
140 Urhea Tarzan
141 Tarzan ja kultakaupunki

Jos löydän näitä, niin luen ja liitän tähän bloggaukseen.

7 kommenttia:

  1. Minulla on kymmenkunta osaa KKP:n Tarzan-kirjoja. Pyytelin niitä lapsena itselleni joulu- ja synttärilahjaksi. Joskus meinasin ruveta lukemaan niitä lapsilleni, mutta hämmästyin kirjojen väkivaltaisuutta eivätkä ne lapsiakaan kiinnostaneet. Nykyään on paljon päheempiä lastenkirjoja kuvituksen kanssa.

    VastaaPoista
  2. http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/10_kirjaa_lapsuudesta_39816.html#media=39826

    Mulla tulee aina ylläolevasta linkistä ihana fiilis lukea Tarzaneita, mutta pelkään olevani liian vanha :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä linkki toimii ja "Tarzania muistelevat teatteripersoonat Birgitta Ulfsson ja Kari Väänänen".

      Poista
  3. Vanhuus saattaa todellakin pilata näiden lukemisesta ilon :) Sarjan alkuosaa muistan ahmineeni varhaisteininä ja omistamani pokkariversiot ovat lähes riekaleina, joten ahkerasti olen niitä lukenut ja moneen kertaan. Muistan vaikuttuneeni erityisesti siitä, että T. oppii itsekseen viidakossa lukemaan ja vielä englantia! Hänhän on varsin oppinut ja sivistynyt, vaikka ääntämyksessä on toivomisen varaa... Vasta aikuisuuden kynnyksellä tajusin, millaista bullshittiä tämä on! Alkuasukkaiden älykkyystaso esitetään muistaakseni kirjoissa myös melko sanoisinko kolonialistiseen tapaan?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista :)

    Minusta Tarzanin ykkösosan voi katsoa satiiriksi tavausharjoituksineen, ja loordi-asioineen, toinen Tarzanin osakin oli minusta hyvä, siinä Tarzan saa lopullisesti Janen, ja muistaakseni Tarzan pudotetaan valtamerilaivasta ja ui Afrikan rannikolle.
    Burrough on kirjoittanut Mars-sarjaa tällöin, joten varmasti työ on ollut jo rutiinia ja varsin nopeatempoista.

    VastaaPoista
  5. Mä luin lapsena varmaan kaikki Tarzanit. En oikein muista minkä ikäisenä olen viimeksi lukenut, voisko olla että 12-13 -vuotiaana?

    Joten kaikesta päätellen viihdyin Tarzanien parissa hyvin, vaikka näin jälkikäteen kyllä muistuu mielen kaikenlaista melko arveluttavaa kirjojen asenteessa. :)

    VastaaPoista
  6. Nämä yllä olevat kommentit ovat tehty "suppeampaan juttuun" olen laajentanut tätä postausta lähinnä siihen, että Tarzan ilmiönä on merkittävä ja kaikesta mahdollisista epäloogisuuksista huolimatta, tämä kannustaa lukemaan ja on merkittävä ajan ilmiö.

    VastaaPoista