Joyce Carol Oates Syntipukki

Joyce Carol Oates on vuonna 1938 syntynyt amerikkalainen kirjailija. Oates on tuottelias, mutta tämä on ainoa teos, jonka olen lukenut. Syntipukki on hänen vuonna 2002 julkaistu nuorten romaaninsa, teoksen nimi englanniksi on Big Mouth & Ugly Girl, joka sekin kuvaa tapahtumia hyvin. Teoksessa on 271 sivua, jaettuna kuukausiin. Tapahtuma-aika on tammikuu 2001 - huhtikuu 2001. Molempien päähenkilön Suurisuun ja Ronskin tytön silmin tarkastellaan tapahtumia ja kuvataan heidän tunteitaan. Myös sähköposteja on tekstinä. Tapahtumapaikka on hienostoalue Rocky River, luonnonkauniilla paikalla lähellä New Yorkia, missä muuten 11.9.2001 tapahtui hirveä tragedia, sitäkin voi verrata jollain tasolla tähän kirjan tarinaan, eli suu pitäisi myös osata pitää supussa ja mölinät mahassa.

Juoni on lyhykäisyydessään seuraava.
Matt Donaghy (Big Mouth) mallioppilas, komea ja karismaattinen lukiolainen laukoo lapsellisuuksissaan koulun ruokalassa ampuvansa ihmisiä ja räjäyttävänsä koulussa, jos hänen näytelmänsä reputtaa. Kyse on ex-tempore -vitsistä, mutta siitä alkaa virallinen mylly pyöriä poliiseineen, Matt ryhtyy maaniseen puolustukseen, joka johtaa masennukseen, yövalvomiseen jopa itsetuhoajatuksiin.
Big Mouthin siipiveikkokaverit lehahtavat joko itse lentoon, tai vanhemmat pitävät heidät poissa stigmaisen sällin läheltä ja kontrolloivat lankapuhelinta. Matt saa toki jatkaa koulua tutkinnan jälkeen. Mutta koulu ei unohda, joten Mattin on aika opetella elämään tautisena taviksena. Mattin vanhemmillekin tulee vaikeuksia, ja isälle on tapahtumassa se "pahin" asia Amerikassa, työpaikan menetys. Onko se lisäponnin siihen, että vanhemmat haastavat koulun oikeuteen ja vaatimukset ovat miljoonia taaloja riihikuivaa? Yhteisö toimii yksilöiden kautta, ja Mattin mukava Pampulakoira dognapataan. Lisäksi eräs lahkolainen on liian innokas Mattin syyttämisessä, eli selvitettävää on paljon....

Ursula Riggs (Ugly Girl) taas on kova urheilija, mutta arka ja epävarma koulutyttö. Koripallon peluu jää epäonnistuneisiin vapaaheittoihin, ja epäsuosittu tyttö puolustaa ainoana Mattia,. Toisaalla kuvataan Ursulan unelmia ja ihastusta ja kömpelöä kontaktin hakua. Pidin erityisesti Ursulan hahmosta. Aika suomalainen tyyppi minusta, Ursula on erittäin vastuuntuntoinen tyttö. Ursulan isä oli Harvardin lakimies ja myös järkevä, joskin liian paljon töissä. Ursula on hahmona hyvis, kun taas alkuperäinen Matt omaa suulaan kaverin käytöksen, jota minusta voi koulukiusaamiseksikin kuvata. Onko korrektia puhua ruokalassa räjäytys- ja ampumisjuttuja, väittääkö Oates, että kaikki pitää sietää ja painaa villaisella. Oates kuvaa minusta Ursulaa rosoisemmaksi, mutta minusta juuri Ursula ja hänen isänsä ovat täysjärkisiä...

Kirja on  amerikkalainen ja vanhanaikainen ollakseen alle kymmenen vuotta sitten julkaistu. Rocky Riverin hienostolapsilla ei muka olisi kännyköitä, vaan he olisivat kodin lankapuhelimen varassa, internetin keskustelupalstoja ei muka olisi, mutta sähköposti kulkisi, ja poliisit muka lukisivat niitä, tai ainakin sitä kovasti pelätään sananvapauteen uskovassa maassa. Lapset ja aikuiset ovat tiedonvälityksessä vain huhujen ja tv-uutisten varassa. Amerikkalaisuuden tuntu voimistuu, koska statukset ja positiot ovat perheille ja yksilöille tärkeitä. Koulujärjestelmä näyttää vaativan sekä massia että mainetta.

Itse tarinan aihe ja teema ovat kuitenkin tärkeitä. En ole lukioikäinen tai yläkoululainen, joille kirja on suunnattu, mutta minua hieman ärsytti saarnaava tyyli, varsinkin alussa. Teoksen loppuosissa päästään siloisen pintakiillon alle tekopyhyyden alttarille, jossa nuhteeton ja varsinkin vauras saa synninpäästön. Teoksessa käsitellään uskonnollisuutta fanaattisuutta, erästä Amerikan j-vähemmistöä, ja heidän pilkkaamistaan, mikä tuntuu olevan vakioteema näissä kirjoissa ja minusta ikävä asia. Sivulauseissa mainitaan nuorten satunnaiset huumehörhöilyt, barbituraatit ja muut ikävät ilmiöt: äitien masennukset ja lääkeriippuvuudet.

Tukka hyvin kaikki hyvin, ja kun Amerikassa small talk on  kunnossa, on kaikki muukin kunnossa. I'm OK, you're OK. Mutta kuten Pulp Fiction -elokuvassa todetaan, joskus on v*!?:n kaukana OK:sta, ja sekin olisi pystyttävä kertomaan ja muiden lajitoverien hyväksymään.

Teos on kirjoitettu kuukausittain ja käsittelee välin Mattin näkökulmasta välillä Ursula Riggsin. Ursulasta esitetään henkilöhahmo Äkäpussi (Ugly Girl?), ja Mattista Suurisuu, mutta vähemmän ja Mattilla on välillä tunnetila sysimusta ja Ursulalla tulipunainen. Kun teoksessa päästään puolenvälin yli ruoditaan pintakiillon takaa löytyviä ilmiöitä: nousukasmaisuutta, oikeita piirejä, pelkoa, naisten yksinjuomista, Prozacin kulutusta, terapiaa, miesten poissaoloa, uhkauskirjeitä ... Koulussa rehtori joutuu sitten taiteilemaan kovien ristipaineiden alla, toisaalla vanhempien painostus toisaalla korvaushaaste. Kouluiskuja oli jo ollut, ja tulossahan oli 11.9.2001 ja myöhemmin lisää.

Vanhemmissa on Harvardin lakimiehiä ja muita silmää tekeviä, yhteisön suvaitsevaisuus tuntuu olevan olematonta.

On teoksessa tai käännöksessä ongelmiakin. Ursula Riggs pelaa koripalloa. Koripallon kuvaus on kiihkeää, mutta epärealistista. Ursulaa kampataan, tönitään ja lyödään pallollisena ja vahingoitetaan, mutta vapaaheittoja ja virheitä ei tule, vaikka vammoja tulee. Kun peli on loppumassa ja vastustaja tekee korin, niin korin jälkeen Ursula saakin kaksi heittoa, jotka nakkaa ohi. Missä tilanteessa vastustajan korin jälkeen voisi tulla vapaaheittoja, ei missään! Ainoa tilanne on tekninen virhe tai eu (epäurheilijamainen) ja kummastakaan ei ole kyse. Jos kirjoittaa teokseensa peli-episodeja kannattaa tarkastaa säännöt. Samasta asiasta kirjoitin Love Storyn lätkäkuvauksessa, missä sivuttiin myös j-ongelmaakin. Ursula on aiemmin harrastanut uintia, mutta se loppui, kun hän ei pystynyt hyppäämään ponnahduslaudalta. Uinnissa hypätään pieneltä korokkeelta altaan päästä ja selkäuinnissa ei hypätä ainakaan. Ursula siis harrasti kerroshyppyjä tai ponnahduslautahyppyjä, eikä uintia. Kirjassa tarkastellaan tanssiharrastuksen sitovuutta ja liian kovaa treeniä ja anorektistä laihuutta, kuten myös koripallon vammaherkkyyttä. Lääkkeiden ja steroidien käyttökin mainitaan urheiluun yhteydessä kerran. Tyttöjen pilleriasia mainitaan myös, eli sivulauseissa on paljon pippuria, olisin toivonut sitä myös päälauseisiin.

Koulun kuvaus auttaa näkemään erot koulutuksessa Suomen ja USA:n välillä. USA:ssa tehdään paljon ryhmässä työtä, ja harrastetaan urheilua. Toisaalta hierotaan asioita äidinkielen tunneilla pitkään. Kultahattu teosta tavataan ja Gatsbyn ratkaisu ottaa Daisyn yliajon syyt niskoille käsitellään perin juurin loppuun asti.

Matt ja Ursula kasvavat henkisesti prosessin edetessä, se oli merkille pantavaa. Varsinkin Matt on aluksi aivan "kakara", niin kuin pojat monesti ovat (kokemusta on :).

Syntipukki on nuorille suunnattu romaani, jonka teema on tärkeä. Käsittely on yllättävän vanhakantaista. Jos tämä on koulun lukuohjelmassa, säilyttäkää. Jos ei ole, etsikää vielä parempi saman teeman teos, jos markkinoilla on!

--
Tekstilainauksia
s.57 anorektiset yksitoistavuotiaat –mikäs siinä puhutaan balettitanssijoista Ursulan mielipide

s. 86 ”kaikki sähköposti on nettiavaruudessa, se on ikuista" Isoveli valvoo

s.112 äiti masentunut

Sitten  maininta e-pillereistä, (samanlaisia on barbituraateista, steroideista minusta kuvaa aika paljon )

s 189 Onko tämä joku kuulustelu äiti? … Olen kuusitoistavuotias. Rocky Riverin tytöt ovat käyttäneet pillereitä kolmetoistavuotiaasta lähtien, ja jotkut heistä ovat ystäviesi tyttäriä …

…  Olisit tyytyväinen Iso Ursula on N-E-I-T-S-Y-T

Lankapuhelin oi lankapuhelin, missä on rikkaan vesan matkapuhelin?

s 214 ”Kaksi iltaa myöhemmin puhelin soi ja minä vastasin. ”Sinä et usko mitä on tapahtunut, Ursula. Mitä meille on tehty”.

Niin se on olikin: minun on vaikea uskoa sitä.

Sinä iltana Äkäpussi itki. Raivosta ja säälistä”.