Joseph Conrad Pimeyden sydän ja Francis Ford Coppola Ilmestyskirja Nyt



Teoksen ostin huuto.netistä

Joseph Conradin Pimeyden sydän (1902) teoksen mielenkiintoiseksi tekee sen kytkennät Francis Ford Coppolan legendaarisen kyynisen painostavaan vietnamelokuvaan Ilmestyskirja Nyt, jonka pisin versio on vaikuttava, mutta ei niin miellyttävä kokemus.

  

Conradin Pimeyden sydän alkaa Thamesin rannalta, jossa Marlow vertaa aikoja ja tapoja (o tempora o mores), eli aikaa jolloin Britannia oli Rooman SPQR:n valtikan alla. Sivistys ja sen asteet käsitellään epäsuorasti, tällöin Rooma oli länsimaisen sivistyksen airut, Britannia ei, teoksen kirjoitusaikoihin Britannia oli airut sivistyksessä, mutta myös siirtomaavalta. Belgian Kongo, jonne mennään, on sivistysasteeltaan eri tasolla kuin Eurooppa, eurooppalaista idealismia on vain puheissa ja ajatusten kuorrutteena, norsunluu on toiminnan polttoaineena Afrikassa ja ahneus on motivaatiotekijänä. Kirjassa on ripaus Borroughsin Tarzanien tematiikkaa, koska eurooppalaisia ei esitetä puhtoisina, eikä alkuasukkaita sivistyneinä. Kirjassa on lisäksi ripaus Kärpästen herraa, koska hulluus ja pimeys valtaa ihmismieliä. Idealismi rappeutuu, mädäntyy, kun hulluus alkaa.

Pimeyden sydämen kertojaratkaisu on mielenkiintoinen. Kertojia on kaksi. Pääosa teoksesta on Charlie Marlowin kertomusta minämuodossa, hän kuitenkin kertoo tarinaa Englannin rannikolla aluksessa, jossa kertojana on toinen henkilö minä -muodossa. Välillä esimerkiksi sivulla 97 Marlow pistää tupakaksi. Tämä ratkaisu on haastava, mutta paljastaa heti lukijalle, että Marlow todellisuudessa selvisi pimeyden sydämestä. Marlowin alkuperäisenä tarkoituksena on mennä kauppa-asemalle ja Marlow on kapteeni. Matka alkaa ensin mustien maanosaan, ja sieltä hiljalleen syvemmälle  jokea pitkin. Jokivartta reunustavat viidakko, vitsaukset, vainajat ja vaikeroijat. Myyttisen  norsunluukauppias Kurtzin maine kasvaa kuin pyy maailmanlopun edellä. Viivästysten aikana selviää, että mustien kuolleisuuden lisäksi valkoisten ura sekä sairastumisten että kuoleman tapausten vuoksi on varsin lyhyt ja lyhyt aika koitetaan täyttää norsuunluun keräämisellä. Ilmassa on lisäksi kummaa kuiskintaa, uppotukkeja joella, nuolisuihkuja ja viimein päästään kauppa-asemalle Kurtzin tukikohtaan. Miehellä, jolla on pää kuin norsunluinen pallo, mies, jolla on ääni, mies, jonka kanssa ei keskustella, vaan kuunnellaan... lopusta en paljasta enempää, eli kannattaa lukea itse, joskin minusta odotuksiin nähden varsin laimeaa. Kurtzin runonlausunta ja runojen kirjoitus mainitaan, ja kuvaillaan kallot tikun nokassa, mutta näitäkään lankaoja ei keritä loppuun, ei keritä, koska ... :) Toisaalta Kurtzin vanhempien "eurooppalaisuus" mainitaan, mutta lopun Kihlatun tapaamisella kuopataan sekä eurooppalaisuus, että vilpittömät motiivit (lähdön motiivi olikin köyhyys), myös kauppaseurakritiikki vesitetään, koska symbolitasolta tarina tuodaan henkilötasolle.

Ilmestyskirja Nyt -elokuvan lähtökohta on erilainen. Ei ole siirtomaiden ryöstämistä, on sota, jossa sen oikeutusta voi pohtia samoin kun Conradin kolonialismin lähtökohtia. Sekä filmissä, että kirjassa alkuperäiset tarkoitusperät olivat varmasti vilpittömät, ainakin joidenkin toimijoiden silmin. Ilmestyskirja Nyt -filmin pääosan esittäjä kapteeni Willard (Martin Sheen) saa tehtäväksi etsiä ja eliminoida entisen huippusoturin eversti Kurtzin (Marlon Brando). Meneillään on Vietnamin sota, jonka menestys muuttuu menetyksiksi, ja vaarassa on myös järjen menetys, sivistyksen ja hengen menetysten lisäksi. Pelko jäytää taistelumoraalia. Willardille hankitaan vene ja miehistö, jolle toivotetaan onnea, ja hyvää menomatkaa, mutta takaisin tulosta ei ole varmuutta, edelliset eivät ole palanneet. Kapteeni Willard on jo itsekin jo sekoamisen alkutaipaleella, ja hän joutuu ottamaan kiinni miehen, joka on ollut hänen kaltaisensa, ja joksi hän voisi hyvinkin muuttua. Kummisetäelokuvissa consiglieriäkin näytellyt Robert Duvall esittää sivuosassa sotahullua lainelautailevaa upseeria, Harrison Fordilla on pieni osa alussa, ja Dennis Hopperilla lopussa. Näyttelijöitä näkyy elokuvan pitkässä trailerissa, nähtävissä youtubessa, löytyy esim Apocalypse Now (1979) - Original Extended Trailer. Hyvä traileri.

Willard on siis itse ajautumassa Kurtzin tielle, hänen pitää kohdata itsensä, toisin kuin kirjassa, jossa Kurtzin kohtaaminen ei ole alkuperäinen tarkoitus, vaan pakkomielle, joka syntyy. Filmissä pelko ja kauhu nousevat, ja the Doorsin musiikki pauhaa. Mieletön napalmin kylväminen, pommitukset ja lainelaitaileva Lance Johnson  (jossain versiossa tekstitetty Armstrongiksi !) ovat vain alkusoitto, mitä sodan kauhut ovat. Filmi on monella tavalla mestarillinen, se näyttää sodan mielettömyyden monessa kohdassa, se näyttää vihollisen pelon ja päihteet ja puputytöt. Pelko ajaa hulluuden partaalle, ja silmittömään tulitukseen. Se näyttää bensan hinnan taistelutantereella, puputytöt ostavat bensaa miehistöltä. Sodan keskelläkin on saarekkeita, jotka haluavat säilyä eheinä ja rauhassa. Sitä esittää ranskalainen siirtokunta.

Lopulta lipuu vene Kurtzin tukikohtaan, ja Coppola on pelkastään paikallisen väestön liikehdinnällä saanut kauhuefektejä aikaan … Lopulta Kurtz on täysin luovutuskunnossa, neuvotellaan vain ehdoista. Toisin kuin teoksessa filmi päättyy Vietnamiin, Pimeyden sydän Eurooppaan. Kurtzin "testamentti" jää epäselväksi, ja morsian jää huijatuksi.

Pääpaino on matka rappeutuneen sotatantereen läpi, pelokkaiden sotilaiden, ja monien muiden tapahtumien läpi, ja mitä tapahtuu yksinäisen soturin päässä.  Vasta pisimmässä versiossa kaikki otokset linkittyvät toisiinsa.

Pimeyden sydän kirjassa ilmenee kaiken myös kulttuurin ja sivistyksen suhteellisuus paremmin kuin filmissä. Filmin jännite on taas isompi ja hulluus aistittavissa alusta saakka. Molemmissa Kurtzin kohtaaminen on pääosissa, filmissä ei niin tärkeänä, vaikka se on koko matkan tarkoitus. Minusta Conradin teoksen nuolisuihkut, lähetyssaarmaajien toimien kuvailu, ja norsunluusta puhuminen ovat ajankohtaisia nytkin. Myös Coppolan näkemys sodasta on merkille pantava, sota muokkaa eikä hyvään suuntaan. Coppolan tarinan loppu on uskottavampi ja huolitellumpi kuin Conradin. Todella hyytävä filmi, jonka tunnelmaa luovat musiikki ja valotus.
--
Saman aikakauden Kauriinmetsästäjien ydinjoukon sodan kauhujen kokemus on toisenlaista, mutta varsinkin Nickin (Christopher Walken) järjen menetys on mitä koskettavinta. Kurtzilla ja Nickillä olisi ollut nainen odottamassa, mutta mikä pistää miehen jäämään. Nickhän lähetti rahaa USA:han, se oli viimeinen side sivistykseen.
***
Tässä on Otavan delfiinikirjan kansikuva, tämän 1968 painoksen on suomentanut Kristiina Kivivuori, kannen tekijästä ei tietoa. Kuvassa on yö, kuu, viidakkoa ja laiva. Kuva on varsin hyvä, siinä viidakko on suuri, laiva on varsin pieni. Tässä painoksessa on 140 sivua.

Joseph Conrad  syntyi nykyisen Ukrainan alueella Venäjällä 1857 , hänen isänsä oli puolalainen. Joseph Conradia kutsutaan kirjassa Keltin uni nimellä Konrad Korzeniowski, jonka muutti myöhemmin muotoon Joseph Conrad, Josef oli hänen alkuperäinen ensimmäinen etunimensä, Konrad oli neljäs. Conrad oli laivurina ja aloitti kirjoittamaan 1895, Pimeyden sydän ilmestyi vuonna 1902.   Conrad kuoli vuonna 1924.