Doris Lessingin Myrskyn varjossa

Doris Lessingin Myrskyn varjossa (A Ripple From the Storm, 1964, suomeksi. 1980, ja Seven 2007) on  Väkivallan lapset -sarjan kolmas osa viidestä. Takakannessa lukee mm ”Nobel 2007 … naisten tuntojen vahvalle eeppiselle kuvaajalle ..Martha Quest polttaa sillat takanaan ja löytää miehen, jota voi kunnioittaa”.

Luin todennäköisesti saman kirjan.

Martha Quest löytää uuden miehen Antonin, mutta menee säälistä naimisiin (lopulta), ja mies ei edes pysty solmimaan vuokrasopimusta, eikä organisoimaan muuttoa, vaan Martha sen tekee, eikä Martha mitenkään arvosta miestä, tähän on monta syytä. Naisten tuntoja kuvataan asiallisen hienosti, muttei mitenkään eeppisesti. Minusta teoksen pääpaino on Rhodesian kommunistipuolueen kokousten kuvauksella, lentotukikohdan poikien naissuhteiden ja poliittisten kytkentöjen kuvaamisella. Teoksessa on teemoja lisäksi abortti, esiaviolliset suhteet, värillisten, mustien, kafferien, ja valkoisten suhteet, suurin osa teoksen sivuista kuluu poliittisten kokousten kulun kuvaamiseen ja julkilausumista taisteluun. Luulen, että takakansiteksti viittaa koko Väkivallan lapset -sarjaan, ja koko Lessingin tuotantoon.

Minusta teos oli silti äärimmäisen kiinnostava, hyvä ja paikoin humoristinen, onneksi luin teoksen kolmannella yrittämällä loppuun. Tunnustan, että ostin sen Nobel-leiman takia. Vasta kirjanurkan kirjoittaminen sai minut lukemaan (onneksi) teoksen.

Teoksessa puhutaan marxilaisesta dialektiikasta, kommunisteista, lentotukikohdan sotilaista, paikallisista kommunistinaisista, työväenpuolueesta, kuvataan valkoista tuomaria, ja hänen mustia palvelijoitaan, ja rahan valtaa. Olen blogissani esittänyt joitain ivallisia huomioita englantilaisuudesta, mutta tässä englantilaisuus ilmenee edukseen. Luulisi olevan ongelma, että lentotukikohdan sotilaat juoksevat ”salaisissa” kommunistisissa kokouksissa. Itse asiassa kokoukset eivät ole kovinkaan salaisia, koska kaikki niistä tietävät, joko suoraan tai ”vakoilijoiden kautta”. Luulen, että tämä on ollut myös Lessingille itsestään selvää, kuten jotkut muutkin rivien väliset asiat. Kommunistien kokoukset jäävät puheiden tasolle, jossa teoreettisesti käsitellään tilannetta ja toimintaan ei kuitenkaan päästä, vain kommunistilehteä Vahtikoiraa myydään Neuvostoliiton hyväksi, joka on kommunistien ihannevaltio. Teoksen tapahtumat ajoittuvat toisen maailmansodan Stalingradin taistelujen aikaan. Kommunistien kokouksissa tapellaan myös siitä kuka on marxilainen, kuka trotskilainen ja kuka sosiaalidemokraatti. Englantilaisuus ilmenee myös toiminnan päältä katsomisena, ja epäsuorasti paheksutaan, mutta se kuitenkin sallitaan. Mutta jos aita ylitetään, toimintaan puututaan, ja punainen sotilas siirretään muualle, eli tuskin vallankumoukselle olisi ollut tilaa. Osa sosialisteista yrittävät ottaa mustat mukaan, mutta kulttuurierot ovat suuria sekä valkoisten joukossa että koko yhteisössä.

Kerronta tapahtuu paljolti päähenkilö Martha Questin eli, Martha Knowellin, silmin, mutta muidenkin silmin toimia tarkastellaan. Aiemmissa osissa Martha on ilmeisesti jättänyt sekä miehensä että tyttärensä, tämä teema jää muutamaan viittaukseen. Seurustelu uuden sotapoikaheilankin kanssa katkeaa, kun hän ihastuu puolueen nokkamieheen Antoniin ja avioituu. Naisnäkökulma ja feminismi näyttäytyvät teoksessa monissa kohdissa sekä epäsuorasti että suoraan. Epäsuorasti siten, että miehistä annetaan aivan oikea kuva, meillä miehillä luulot ovat useasti tekoja suuremmat (sama pätee kyllä naisiinkin, mutta tällöin naisen asema ei ollut likikään tasa-arvoinen). Valkoiset naiset hoitavat kodin, lapset, miehen ja vielä sivistävät itseään (kuten muuten Tuulen viemää teoksessa Etelän plantaasin vaimot). Valkoisten lentosotamiesten riiuretkiä värillisten asuinalueille tarkastellaan epäsuorasti, ja myös valkoisten naisten kanssa tapahtuu hedelmöittymistä, ja ajaudutaan aborttikeskusteluun. Naisten käyttäytyminen on varsin vapaata, mutta sitä kyllä konservatiivi piireissä paheksutaan. Valkoisen naisen (Maisie) abortti estyy, kommunistimiehen kosintaan, ja kommunisti ottaa vastuun toisen sotapojan lapsesta. Tässä pätee idealismi hienosti, mutta lopulta realismi voittaa. Koko asiaa tarkastellaan kylmän viileästi, myös Marthan suhdetta Antoniin ruoditaan myös fyysiseltä kannalta varsin piikikkäästi, mutta osin myös kliinisesti, mikä on ollut varmasti poikkeuksellista teoksen ilmestyessä.

Jokaista aatetta idealismi nostaa, mutta raadollinen realismi rajusti kiskoo alas. Tässäkin päähenkilöiden ilta toisensa jälkeen täyttyy punapuheesta, väittelystä ja julkilausumista (salaisista). Asialistakin on hyvä: rotusorto, naisen asema ja taloudelliset suhteet, paljon on tehtävää ja saavutettavaa, mutta kuten Martha toteaa itselleen, hänen läsnäolonsa ei asiaa hyödytä.

Kirja on feministinen, kuten aiemmin ilmeni. Monessa avioliitossa nainen pyörittää koko palettia ja on viisas, ja miehet ovat jättimäisiä pikkupoikia, jotka ovat vaimonsa palveltavina. Vanit ovat hyvä esimerkki. Rouva Van on koko kaupungin sivistynein, ja sivistys on aitoa ja itse iltaisin hankittua. Luulin, että Doris Lessingin kuva olisi ollut Martha Quest, ja varmasti onkin, mutta rouva Van, asianajajan vaimo ja johtava työväenpuolueen jäsen, kirjassa sosiaalidemokraatti, on luultavasti nainen, jota Lessing ihailee.

Kirjailija tiesi, miten maailmansota päättyi, mutta hän ei tiennyt Neuvostoliiton romahduksesta. Kun me tiedämme, miten maailma meni 1940-luvun jälkeen, aate ilmeisesti kaatui kahteen asiaan (minusta): maailmalla toteutettiin muutokset, eli naisen asema koheni, työläisen oikeudet paranivat, rotusorto poistui (en tiedä kertooko nykyisestä Zimbabwesta tai Sambiasta, mutta valkoiset eivät ole vallassa enää näissä maissa), ja toisaalta talousjärjestelmää koskevat olettamukset olivat vääriä eli Adam Smithin näkymättömän käden teoria oli oikeampi. Markkinat pystyvät hinnoittelemaan paremmin kuin virkakoneisto. Kysyntä ja tarjonta, niukkuus, hinta, ihmisten ahneus, resurssien allokaatio, ja markkinoiden tasapaino ovat taloustieteen teoria mutta myös käytäntö. Valtio verotuksella saa tuloja ja sitä kautta rahoitetaan sosiaaliturva, (valuuttamarkkinat ovat tehokkaita, ei oikeudenmukaisia, eli 50 vuoden päästä voidaan nykyismejä tarkastella skeptisesti kuten tässä Vanin tekimiä yhtiösopimuksia :). Marxismin markkinointi on nykyisellään vaikeaa. Kommunismin kaatumiseen oli varmasti muitakin syitä. En arvostele tässä historiaa enkä aatteita enkä jälkiviisastele. Joka tapauksessa kommunistien kokoukset ovat teoksessa vahvasti läsnä, ja Marthan asenne siihen on minusta vahvasti hiipumaan päin.

Kerronta on viileän viiltävää, että tarinoissa on varmasti omakohtaisia kokemuksia ja asioiden seuraamista. Luin, että Persiassa 1919 syntynyt Lessing olisi asunut Etelä-Rhodesiassa ja osallistunut kommunistiseen toimintaan, mutta eronnut siitä petyttyään. Pettymys voisi johtua juuri siitä, raadollisuus voittaa monesti idealismin, joka kuvastuu tässäkin teoksessa miesten ja naisten välisissä suhteissa, kun nainen valitsee kumppanin, mies mustasukkaistuu ja äkkipikaistuu, idealismi jää, individualistinen vaellus ja vaikerointi alkavat. Avioiduttuaan Lessingin mukaan mies myös pikkuvauvaistuu, eli on jatkuvan hoidon tarpeessa, ja ruikuttaa vielä kaikki fyysiset vaivansa vaimolle. Myös sosialistien hajanaisuus näkyy kokousten kuvauksessa.

Kaupungin tuomarista annetaan asiallinen, mutta puolueellinen kuva. Laki on kaikille sama, mutta tuomiot vain vaihtelevat. Tuomari kuitenkin on tietyllä tavalla yhteisön konservatiivinen tukipylväs, johon on hyvä nojata. Tuomari ei käy riiureissuilla lähiöissä, vaan asenteellisenakin on yhteisöä kannattava voima. Valitettavasti yhteisö pohjautuu ihmisten eri arvoisuuteen, valkoiset, värilliset ja mustat selvästi asuvat eri kaupungin osissa, ja taloudellisesti eräällä ryhmällä menee muita paremmin. Erään asianajajamiehen ja hänen vaimonsa (herra ja rouva Van) toimia kuvataan, miehen toimien kuvauksessa on lämmintä, mutta kuivaa huumoria. Poliittisten kokousten kuvaus on pelkästään kuivaa. Teoksessa on ihmisryhmä, joka saa mieleen Mankellin afrikkakirjojen epäluuloiset valkoiset, tässä neuroottisena pelkää rouva Carson Marthan vuokraemäntä, jokainen avoin ikkuna ja ovi ovat hänelle liikaa, pahoja silmiä tuijottaa.

Minusta romaanissa tapahtuu yllättävän vähän, ja aihe kuulostaa tasapaksulta. Sain kuitenkin paljon tietoa ja mielestäni se auttoi ymmärtämään siirtomaan suhteita, sekä emämaan kannalta että paikallisen väestön kannalta. Rotusorrostakin puhutaan eli minusta parasta on sellaisen hiljaisen tiedon saaminen, joka tulee ympäristön ja elämän kuvauksesta.

Minulla on seuraavaksi osa eli Lumous haihtuu, ja selasin kirjaa ja se on tämän teoksen jatko-osa. Kuten arvelin Martha käyttää lapikastaan nahjukseensa. Lumous haihtuu -nimi on väärä, koska Marthalla ei enää mitään lumousta olekaan, ainakaan enää miehiin eikä ehkä aatteeseenkaan. Myrskyn varjossa, on minusta huono nimi, ellei taustalla riehuva sota ole se myrsky. Ripple tarkoittaa minusta väreilyä, eikä mitään varjoa, ja peruskäännös Landlocked -termille lienee sisämaa, joka on Lumous haihtuu -teoksen alkukielinen nimi. Parempaa nimeä en ehkä keksi, mutta nelos osa voisi olla "Saarroksissa" ja kolmososa "Myrskyn väreilyä" tai humoristisesti "Aatteen poreilua".

--

Huomasin toisella kerralla lukuyrityskerralla että kirjan nimi on Myrskyn varjossa, mutta takaselkämyksessä lukee Myrskyn vajossa

Kolmas kerta sanoi siis toden, luin teoksen loppuun.

--
Tekstinäytteitä

Suomennos ei ole aina aivan helppoa: s.35 Rouva Bussin mielestä Martha kuului siivellä eläjiin - oli "naimisiinmenevää lajia", kuten hän asian ilmaisi ystävällisesti mutta arvostelevasti naurahtaen, joskaan ei ollut juuri tällä hetkellä naimisissa. Hän, rouva Buss, ei sitä ollut, vaikka hänellä olikin aviomies. Tälle pohjalle perustui näiden kahden naisen ystävällinen työsuhde"
--
s 213. Zambesian kommunistipuolue (eli onko kyse Zambiasta vai Rhodesiasta)
... Maisie oli liittynyt ryhmään , jotta "ei tulisi riitaa Andrewin kanssa", ... Haluaisin tietää erään asian, mitä hyötyä tästä on? Me emme voi edes osallistua vaaleihin.
Maisiehan oli kaksinkertainen (lentäjien) leski, vaikka oli nuori, ja odotti lasta, ja meni kolmannen kanssa naimisiin, josta ilmeisesti eroaa?

s. 300 "Martha pani merkille, että tavallisesti kuivan oikeusopillinen herra Van oli iloisen innostunut. Hänen puheessaan oli  voimakas afrikaansin kielen nuotti, ja hänen melkein englantilainen arkipäiväisyys oli kadonnut "...
-
Kirjan olen ostanut pokkarina.
***
Doris Lessing (1919 - 2013) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vanhimpana 88-vuotiaana. Lessingin tyyliä kuvataan feministiseksi, ja näissä muutamassa kirjassa, jotka olen lukenut, on voimakas yhteiskunnallinen peruvire. Hieno kirjailijatar.
Nobelin kirjallisuuden palkinnot annetaan kirjailijoille varsin iäkkäällä iällä. Lessing on syntynyt vuonna 1919, ensimmäinen palkinto, joka annettiin joko 1919 tai myöhemmin syntyneelle kirjailijalle oli vasta vuonna 1982, jolloin sen sai vuonna 1927 syntynyt Marquez. Marquez oli siis vain 55-vuotias saadessaan palkinnon.