Anssi Kela: Nummela, erään albumin anatomia

Omistan kirjan anssi kela/nummela erään albumin anatomia miltei kymmenen vuoden takaa. 

Anssi Kela nousi julkisuuteen soololevynsä  Nummelan ansiosta vuonna 2001. 

Nummela-levyä myytiin 157 000 kappaletta, ja sitä on alkuperäinen versio, ja versio, jossa mukana on Milla -sinkku.

Tässä kuvassa on levy. Kuva on otettu Anssi Kelan Mun täytyy kävellä näin -kiertueelta 2020.

Nummela oli poikkeuksellinen albumi aikanaanja tämä kirja Nummela, erään albumin anatomia täydentää sitä hyvin. Anssi Kelan www-sivuilla oli forum, jonne voi esittää kysymyksiä, ja kirjassa on kysymyksiä ja vastauksia ja tärkein eli koko albumin tarina, sen teko alkaen Pekka ja Susi yhtyeen hajoamisesta ja tuottaja Asko Kallosen tapaamisesta, ja biisien synnystä ja biisien tarinat. Lisäksi biisesistä on sanat ja sävelet.

Levyllä on monta helmeä, Kaksi sisarta, Puistossa, Mikan faijan BMW, mutta yleisölle viimeiseksi tehty biisi on  se  BIISI ja myös kunnianosoitus Nummelalle, jossa Anssi Kela varttui ja asui nuorena aikuisena.

Tuskin terapeuttisempaa biisin loppua on kuin Anssi Kelan Nummelan

"Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan", 

Onnea kesti aikansa, koska mikään ei ole ikuista ja tätä asiaa Anssi Kela avaa Täytyy kävellä näin -elämänkertakiertueella. Kuitenkin hän allekirjoittaa biisin rivin: "Mä taidan kuulua tänne".

Minusta Suuria kuvioita CD on vielä parempi, mutta sen myynti hieman piiputti. Rakkaus on Murhaa levyllä pidin vain nimibiisistä ja Rock-unelmasta, Aukio -levy on kokonaisuutena hyvä, mutta kappaleista ei mikään nouse ylitse muiden. Levy kertoo kaivosyhtiön ja päähenkilön lopun

Anssi Kela -fanina olen lukenut hänen kirjansa Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jossa onnettomuuden, niskakaulurin ja rautarangan (A.K oli itse auto-onnettomuudessa), sekä pienen hyytymän vuoksi, minäkertoja (Johannes Palorinne) käy väiillä keskusteluja entisen pääministerin ja ulkoministerin kanssa. Tässä sympaattisessa kirjassa on mukava loppu. Kirjan suola on dialogi Kalevi Sorsan kanssa ovat hauskoja. Myös Ruttopuisto (jota paikkaa en tiedä vaikka Helsingissä olen asunut) esiintyy monesti, kuten myös Rakkaus on murhaa -kappaleessa.

*****

Anssi Kela (s.1972) on hyvin taitava muusikko, hyvä live-laulaja, ja oiva laurulyriikoissaan ja levyillään. Anssi keikkailee yksin ja bändin kanssa.

Olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ. Jean Ramsayn ja Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.