Urho Kekkonen: Vuosisatani 1, Otava Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1981 320 s
Luin tämän Urho Kekkosen (1900–1986) muistelmakirjan ykkösosan, jonka esipuhe on kirjattu 7.7.1981, eli hieman ennen luopumista presidentin tehtävistä. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon "varastoa", josta on hyvä ammentaa.
Teos kertoo lyhyesti UKK:n vanhemmista, lapsuudesta, lukioajasta, 1917-1918 tapahtumista jääkärihaaveista, ja toiminnasta Kajaanissa, Kuopiossa ja voitonparaatissa Helsingissä. Tämän jälkeen UKK kävi koulunsa loppuun. Itse asiassa lukio ei mennyt ihan putkeen, koska kuri oli kova ja UKK:lla oli jo tuolloin omia mielipiteitä ja törmäyksiä sattui. Teos voisi olla hyvä, mutta siihen on kasattu kirjeitä, päiväkirjasivujen merkintöjä, ja se tuntuu jotenkin kiireellä kasatulta, kun vielä historia kertoo presidentti Kekkosen voinnista 1981, niin tuntuu, että muistelmat olisi pitänyt kirjoittaa jo aiemmin. Kaikki kunnia teokselle, mutta aineksia olisi ollut paljon parempaankin, mutta hyvä näinkin.
Vuonna 1921 Kekkonen aloitti lakitieteen opinnot, hän teki juttuja Kajaani-lehteen ja oli etsivä keskuspoliisissa töissä, jossa tapasi Sylvi Uinon, jonka kanssa avioitui 1926 ja kaksoispojat syntyivät 1928. Kekkonen opiskeli lakia, ja toimi AKS:ssa ja Suomalaisuuden liitossa. Yliopistossa lakia luettiin ruotsinkielellä, joka tuskin suosi kajaanilaisnuorukaisia ja antoi pontta Suomalaisuuden liittoon.
Teoksessa käydään läpi UKK:n korkeushyppy- ja pikajuoksu-ura, Suomi-Ruotsi erimielisyydet Paavo Nurmi –tapauksessa 1932, Lapuan liikettä, Kekkosen Saksan matkaa, jossa kerättiin väitöskirjamateriaalia, ja politiikkaa 1930-luvulla maalaisliittolaisin silmin.
Vaikka kirja voisi olla monelta osin parempi, se avasi silmäni monessa asiassa. Vaikka tämä on UKK:n omakirja, ymmärrän häntä kuitenkin paremmin, ja se tuli selväksi, että tämä kaverikin epäonnistui monta kertaa, mutta hän yritti aina ”en gäng till”
Katsoin, että kirjaa myydään huuto.netissä edulliseen euron hintaan.
Samasta varastosta tai ainakin samasta pinosta olen lukenut presidenttiehdokas-ehdokas Lasse Lehtisen Luotettavat muistelmat. Kirjan perusteella tämä Kotkassa syntynyt, Kuopiossa kasvanut, ja Helsingissä ja Tukoholmassa opiskellut, Kekkosen valitsijamiehenä, eduskunnassa istunut, ja sen aikana ja jälkeen maailmaa nähnyt kaveri on osannut kirjoittaa erittäin hauskasti elämänsä tapahtumista. Lehtinenhän pääsi 1970-luvulla eduskuntaan ja oli kausia siellä, mutta putosi eduskunnasta, ja suuntasi diplomaatiksi ja yksityiselle sektorille. Myöhemmin hän on väitellyt tohtoriksi ja ollut euroedustajanakin.
Kirjoituksen sujuvuudessa ja siksi kiinnostavuudessa ehdokas-ehdokkaan teos on kiinnostavampi kuin presidenttinä 25 vuotta olleen teoksen ykkösosa, eli olisiko kuitenkin Lehtinen kirjoittanut itse muistelmansa, ja Kekkonen käyttänyt enemmän toimittajia ja lähdeaineistoaan, koska kirjeitä eri puolille on paljon ja mukana oli kotiväenkin kirjeitä.
Olen muuten lukaissut Kekkosen Kirjeitä Myllystäni (sama läjä), mukavia kirjeitä, en tosin itse välttämättä haluaisi saada ihan kaikkia niitä kirjeitä, eli kyllä Kekkonen oli sanansäilän taitaja, ja säilä oli varsin terävä.
Samasta varastosta tai ainakin samasta pinosta olen lukenut presidenttiehdokas-ehdokas Lasse Lehtisen Luotettavat muistelmat. Kirjan perusteella tämä Kotkassa syntynyt, Kuopiossa kasvanut, ja Helsingissä ja Tukoholmassa opiskellut, Kekkosen valitsijamiehenä, eduskunnassa istunut, ja sen aikana ja jälkeen maailmaa nähnyt kaveri on osannut kirjoittaa erittäin hauskasti elämänsä tapahtumista. Lehtinenhän pääsi 1970-luvulla eduskuntaan ja oli kausia siellä, mutta putosi eduskunnasta, ja suuntasi diplomaatiksi ja yksityiselle sektorille. Myöhemmin hän on väitellyt tohtoriksi ja ollut euroedustajanakin.
Kirjoituksen sujuvuudessa ja siksi kiinnostavuudessa ehdokas-ehdokkaan teos on kiinnostavampi kuin presidenttinä 25 vuotta olleen teoksen ykkösosa, eli olisiko kuitenkin Lehtinen kirjoittanut itse muistelmansa, ja Kekkonen käyttänyt enemmän toimittajia ja lähdeaineistoaan, koska kirjeitä eri puolille on paljon ja mukana oli kotiväenkin kirjeitä.
Olen muuten lukaissut Kekkosen Kirjeitä Myllystäni (sama läjä), mukavia kirjeitä, en tosin itse välttämättä haluaisi saada ihan kaikkia niitä kirjeitä, eli kyllä Kekkonen oli sanansäilän taitaja, ja säilä oli varsin terävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti