Kolme venäläistä klassikkoa (novellia)

Kolme venäläistä klassikkoa, Karisto 2.painos 2009, 299 sivua, kääntäneet Kellariloukku Valto Kallama ja muut Eila Salminen.

Kariston loistavassa kirjassa on Fedor Dostojevskin (1821 - 1881) , Ivan Turgenevin (1818 - 1883) ja Nikolai Gogolin (1809 -1852) novellit. Ne ovat hyvin kirjoitetuja. Joskin niiden ankeuden vuoksi lukuhetki oli yllättävän työläs, mutta antoisa.

Fjodor Dostojevskin Kellariloukossa masentunut nelikymppinen mies vaikeroi itsesäälin itkettävässä ikeessä. Ensimmäinen osa "Kellariloukku" -tarinaa tapahtuu nykyhetkessä Olen sairas ihminen, olen häijy ihminen, epämiellyttävä ihminen.... olen nelikymmenvuotias. Olin aiemmin virassa, mutta nyt olen jättänyt sen...Vähäpätöinen virkamies vinkuu valunutta voimaansa, elämättä jäänyttä aikaansa. Noin puolitoistasataasivuisen tarinan ensimmäisessä osassa hän kertaa epävarmuuden, ivan ja vihan myrkyttämää virkamieselämäänsä.  Olin siihen aikaan vasta kaksikymmentäneljä vuotias ... Usein minusta tuntui hyvin pahalta köydä virastossa ... palasin kotiin sairaana ...
Hän kertoo "hyvälle herrasväelle" saaneensa perinnön, jonka turvin elää kellariloukossa, joka on ensimmäisen osan nimi. Hän kirjoittaa kärsivän ihmisen nautinnosta eli valittamisesta. Hän pohtii, että ei ole tahtoa, vaan kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaan, vai onko sittenkin tahtoa? Paras määritelmä ihmisestä on "kaksijalkainen ja kiittämätön", ihminen on myös moraaliton ja ajattelematon.
Toinen osa "Märkää lunta" tapahtuu menneisyydessä  ja muistelut johtavat koulukaveritapaamiseen ja juttu hieman paranee. Vinkuva veijari saa vaikeroitavaa, kun Simonov järjestää kahden ystävänsä ja ammattivinkujan kanssa läksiäiset upseeri Zverkoville, jota kellariloukkomies ivaa ja vihaa niin kuin kaikkia muitakin ... tapaaminn päättyy nin kuin kaikki kellariloukkumiehenmuutkin tapaamiset eli kaunaisiin itkuihin ja vihan tunteisiin.
Toisen osan lopussa kellarikirjoittaja tapaa Liisan, luultavasti ihan normaalin riialaisen naisen. Kanssakäyminen ei ole normaalilla tasolla eikä kaverin hermoheikot touhut ole sen järkevämpiä. Tämä jätkä on kaikkien vinkujien ehdoton ykkönen. Ensin hän vihjailee Liisan olevan prostituoitu ja puhuu ammatin vaaroista. Kun Liisa tulee hänen asunnolleen seuraavana päivänä, kaveri saa kyynisdepressiiviset hulluuskohtakset ja karkoittaa Liisan hänen luotaan.
Novelli on kirjoitettu vuonna 1864 ja suomennettu myös nimellä Kirjoituksia kellarista ja kaverin tyyli ajatella  on hieman samanlainen kuin Raskolnikovin kirjassa Rikos ja rangaistus, joskin tämä kaveri vain vinkuu eikä ala murhailla ketään, vaikka varmasti mieli tekisi.

Nikolai Gogolin Muotokuva (julkaistu 1835) 75-sivuinen kertomus
Nuori lahjakas taidemaalari ostaa 20 kopeekalla oudon muotokuvan, jonka silmät ovat pistäviä. Hän näkee kummia unia ja saa rahakäärönkin, jolla maksaa velkansa. Hän hukkaa vuosien kuluessa lahjansa ja kerää vain kultaa. Mammonan keskellä hän löytää oudon pistäväsilmäisen muotokuvan. Hän sekoaa ja kuolee tuhoten rahansa.

Toisessa osassa selviää muotokuvan historia. Eräs koronkiskuri on maalauttanut itsensä kuollessaan maalaukseen....

Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja, (1850).
Tšukaturin -niminen 30-vuotias mies kertoo päiväkirjassaan (20.3 - 1.4, toinen huhtikuuta hän kuolee) kahden viimeisen elinviikkonsa aikana epäonnistuneen rakkaustarinansa. Hän oli kokenut itsensä tarpeettomaksi kunnes on saanut tehtävän eräässä pikkukaupungissa, jossa rakastuu Lizaan. Väliin tulee rikas ruhtinas, jonka kanssa Tšukaturin kaksintaistelee ja haavoittaa tätä. Kaihoisassa muistelussa ei käy hyvin: Lizan nai eräs pikkuvirkamies, joka manipuloi Lizaa ...

Kiinnostavia kertomuksia, jonka avulla voi tutustua venäläisiin klassikkokirjailijoihin, itsellä oli tätä teosta lukiessa vielä sodatjarauhat sekä annakareniinat vielä lukematta. Nyt nämä on luettu ja linkitetty. Minusta venäläinen kirjallisuus on hienoa. Minusta ei olisi ollut lukemaan edes Tolstoin lyhyehköä (verrattuna Sotaan ja rauhaan) Ylösnousemusta ennen jotain pohjustusta maan kirjallisuuteen ka kirjailijoiden tyliin.

Myös Tsehov on hyvä kirjailija, häneltä olen blogannut Lokin ja Sairaalan huone nro 6.