Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita ja Sarkaa ja samettia

Luin nämä Harrisit otsikon järjestyksessä, ja ne ovat minusta myös paremmuussjärjestys.

Herrasmiehiä ja huijareita Otava, 2006, pokkariversiossa 527 sivua.

Herrasmiehiä ja huijareita  on St. Oswaldin poikakoulun tiivis osin maaninen kuvaus, jossa on monta koukkua,mihin voi jäädä kiinni. Olen lukenut teoksen kahdesti. Herrasmiehiä ja huijareita oli kiinnostava kirja tiettyyn pisteeseen asti, jolloin arvasin Harrisin huijauksen, lopussa tuli vielä lisää mielen sairautta, mutta hyvä oli kuitenkin teos lukea, koska se on hyvin rakennettu ja kuvaa koulujärjestelmää.

Teoksen nimi voisi olla paremminkin Latinisti ja ladattava. Teos aihepiiriltään ja kuvailultaan on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Se sijoittuu englantilaiseen sisäoppilaitokseen tai hienostokouluun. Aikatasoja teoksessa on kaksi ja niillä leikitellään, samoin kuin lukijoiden kustannuksella. Päähenkilöitäkin on kaksi ja siis kahdessa aikatasossa. Kamppailu on shakkia, ja sitä kuvataan mustilla ja valkeilla shakkinappuloilla lukujen alussa.

St. Oswaldin poikakoulun portinvartijan John Snyden penska, joka on ottanut valehenkilöllisyyden Pinchbeck ja kulkee koulussa valehenkilöllisyyden turvin. Pinchbeck olisi halunnut olla hienostoherra ja käydä koulua, mutta käy koulunsa "kaupungin koulussa", ja hän on toinen päähenkilö ja toinen on latinan opettaja Roy Straitley. Kun penska omistaa isän yleisavaimet, liikaa aikaa ja huijarin taidot, kirjassa on kaikki mahdollista. Toinen taso on se, kun Pinchbeck tulee opettajaksi (toisella identiteetillä ja väärennetyillä opettajan papereilla, samalla tulee monta uutta opettajaa) ja alkaa tapahtua kaikkea kummaa, myös kuoleman tapauksia. Jännitys tiivistyy molemmissa aikatasoissa, joissa Pinchbeck ja Straitley ottavat yhteen. Menneisyydessä Pinchbeck on solminut valheellisen kaveruuden Leon nimisen koulupojan kanssa, ja nykyisyydessä hän yrittää tehdä pahaa koululle ja haastaa Straitleyta.

Lopulta tilanne kärjistyy, minulla tosiaan ei jännitys noussut, koska arvasin asetelman, joka kuitenkin oli paljon mielenvikaisempi (mielevikaisuudessa Harrisille on kaikki mahdollista)  loppujen lopuksi, kun loppuun asti pääsi.

Vaikka loppuratkaisusta ei pitäisi, saadaan käsitys poikakoulun laeista.

Luin vielä Sarkaa ja samettia teoksen, mutta sille kirjalle en antanut mahdollisuuksia, se oli niin puuduttava ja ahdistava. Päähenkilö Juliette on ollut kiertävän teatteriseurueen jäsen, joka irtaantuu ja muuttaa nunnaluostariin tyttärensä kanssa. Teoksen pahis, tyttären isä Guy LeMerle tulee riehumaan ja kiehumaan nunnien joukkoon. Nunnat pitävät jo muutenkin varsin erikoista luostaritouhua, eikä toiminta ehkä täytä kaikkia kristillisiä kriteereitä. Kun huijaava pahis LeMerle vailla kristityn hyveitä tulee pyörittämään nunnalaumaa lievästi sanoen maanisen lapsiabbedissan kanssa, ovat leikki ja nauru kaukana. Sain teoksen väkisin luettua loppuun.

Ehkä molemmat kirjat on kirjoitettu hieman älykkäämmälle kuin minä olen.