Erkki Toivanen:Matkalla ranskalaisuuteen

Erkki Toivanen, Matkalla ranskalaisuuteen oli lukemattomana kotona. Muistoa kunnioittakseni luin teoksen, joka on  julkaistu vuonna  2008, 191 s.  Lisäksi kuuntelin Erkki Toivasen selostuspätkiä Ylen elävästä arkistosta.

Erkki Toivasen muistan sivistyneenä, asiallisena ja innostuneena toimittajana, joka oli aina perillä asioista. Rauha hänen muistolleen.

Koska kirjasta minulla menee osa ohi johtuen siitä, että itse en ole kulttuuripersoona en etenkään oopperan enkä baletin osalla. Tieto puuttuu ranskalaisuudestakin, itse olen vain kouluhistorian ja oman lukeneisuuteni varassa. Myös yleissivistykseni ei riitä tälle tasolle.

Toivasen teos alkaa Margurite Tuderuksen viimeisistä päivistä 97-vuotiaan ”isoäidin” sairasvuoteelta. Teos koostuu useasta osasta. Siinä on linkitetty Margareta Tuderuksen elämänvaiheet. Hän tuli leskenä Suomena 1920-luvulla, ja oli Erkki Toivaselle ”isoäiti”. Kuvailessaan Tuderuksen nuoruutta Ranskassa 1880-luvulta alkaen, siinä soljuu niin kuuluisia säveltäjien ja soittajien nimiä, että hävettää olla tietämättä. Myös Erkki Toivasen elämän vaiheita käydään läpi, esimerkiksi vanhempien ero, muutto Helsinkiin, pianotunnit, kulttuuriharrastus, kesätyöt Sveitsin ranskalaisilla alueilla ja toimittajana. Sitten mennään Ranskan historiaa ja käsitellään esimerkiksi presidentti de Gaullea, Vichyä ja presidentti Mitterandia. Tekstistä kuvastuu rakkaus ja kiinnostus Ranskaan. Tähän kuuluu myös kertoa hieman kritiikkiä eli varsinkin Vichyn kuplat poreilevat ja ovat kirpeitä.

Koska Toivasen tarkoituksena on lisätä tietoa ranskalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta, mietin mitä eurooppalainen tai ranskalainen tietää Suomesta. Ovatko ne sauna, Sibelius, ja sisu?  Jollekin voi olla. Jollekin voi olla Talvisodan ihme, sotakorvausten maksu, jollekin Paavo Nurmi, Ville Ritola, Hannes Kolehmainen, Lasse Viren, Pekka Vasala, Ari Vatanen, Kimi Räikkönen, Mika Häkkinen, Esa-Pekka Salonen tai Aki Kaurismäki. Jollekin se voi olla jopa Kalevala, mutta tuskin kenellekään  eurooppalaiselle Seitsemän veljestä tai Täällä pohjantähden alla, Tuntematon sotilas tai Juoksuhaudantie. Siksi meidän kuvamme suomalaisuudesta on eri kuin eurooppalaiselle kuva Suomesta. Sama pätee Ranskaan. Mitä minä tiedän Ranskasta: Kaarle Suuri ja frankkien valtakunta, katolisuus, Ludvig XIV Aurinkokuningas, Ranskan suuri vallankumous 1789, ”Veljeys, Vapaus, Tasa-arvo”, Marseljeesi, Trikolori, Napoleon, Ranskan ja Saksan sota 1870-1871, Eiffel-torni, ensimmäinen maailman sota, Versaillesin rauha 1919 ja palatsi, toinen maailmasota, siirtomaaisännnys, EEC:n synty ja suhteet Britanniaan ja USA:han, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys, kokeet Tyynellä merellä. Tässä tiedot pääpiirteissään Ranskan historiasta. Ja kulttuurista vain belgialaisen piirtämät Tintit, Gosginnyn hengen tuotteet, sittemmin jalkapallon maailman mestaruus, Ranskan ympäriajo, Ralli (Loeb), F1 (Jean Todt), Fort Boyard, jota seuraan TV Mondelta, eli todella vähän, ei mitään todellisesta elämästä tai kulttuurista.

Toivanen puhuu virstan pylväänä 1871, jolloin päätettiin ranskan kieltä kehittää, ja lukuisia murteita hillitä. lisäksi on paljon puhetta Vichyn ajasta ja sosialistipresidentti Mitterandista hänen mahdollisesta vichyläisyydestään ja sosialistien dilemmasta 1980-luvulla, joka ratkesi ilmeisesti ranskalaisten ja eurooppailaisten hyväksi.

Jokaisella maalla on siis ikioma historiansa. Ilmeisesti Ranskaa yhdistävät ranskan kieli ja kulttuuri. Toivasen mukaan Ranskan suurimmat arvostelijat ovat ranskalaisia. Toivanen käy jonkin verran tätäkin keskustelua.

Kun taas Suomen valtioajatus alkoi nousta 1800-luvulla, ja markka saatiin ja postimerkit, Suomen kieli sai Seitsemästä Veljeksestä ikoninsa, ja Kalevalasta myyttinsä, ja muista taidemaalareiden, säveltäjien ja kirjailijoiden  töistä kulttuuripohjansa. Ensimmäinen maailmansota ajoi tilanteen itsenäisyydellemme mahdolliseksi. Toinen maailmansota pakotti talvisodan uhrauksiin ja jatkosodan ponnistuksiin ja eheytti kansan ja  antoi mahdollisuuden Suomen lunastaa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa ja Kansalaissodan repimä, mutta eheytynyt kansa maksoi yhdessä sotakorvaukset ja torjui vaaran vuodet.

Ranskassa taas toinen maailmansota tuntuu olevan niin repivä (Vichy) kuin eheyttäväkin (kuuluu voittajavaltioihin). Lisäksi 1960-luvulla oli siirtomaiden itsenäistymisessä tapahtumia.

Suomessa vielä 1991 jälkeinen kehitys näyttää eheyttäneen kansaa, mutta uskon, että 1994 EU-kansanäänestys ja tulossa olevat eurorahahuolet ovat repimässä konsensusta rikki.

Todennäköisesti muut eivät näe asiaa näin, mutta itse näen omassa vihersilmäisyydessäni historian kirjoistani asian jotakuinkin näin, eri mieltä varmasti ollaan, eihän minulla ole muuta tietoa kuin mitä lukemalla olen saanut.

Toivasen kirjaan vielä, hän kritisoi teoksessaan laskuvarjojournalismia, jossa huipputoimittaja lennätetään livelähetyksiin, vaikka varsinkin taustatyö on tärkeää. Ylen elävästä arkistossa on monia klippejä, joissa on mahdollista kuunnella ja katsella Erkki Toivasen huolella tekemiä reportaaseja niin Lontoosta kuin Pariisistakin.

Lopuksi lainausta

"Revelille sana liberaali ...on käsitteenä jalo, vapauden veljeksi samasta verestä syntynyt. Se ilmentää parasta, mikä on tullut ihmiskunnan osaksi: individualismia, demokratiaa, ihmisoikeuksia, rajojen avautumista, rinnakkaiseloa, ja yhdentymistä erilaisuudessa".Ei ole toista sanaa tai käsitettä ilmaisemaan paremmin sivistystä vastavoimana barbarialle, verenvuodatukselle, sensuurille ja rikoksille ihmisyyttä vastaan. (ss165-166).

Luulen, että  Erkki Toivanen allekirjoittaa Revelin sanat, koska hän on ne kirjaan kirjoittanutkin.
--
Jos haluaa teoksesta paremman ja erilaisen käsityksen, kannattaa lukea Keskisuomalaisen arviointi muutaman vuoden takaa, koska oma arvioni ei niinkään käsittele juuri teosta ollenkaan