C. S. Lewis: Narnian tarinat.

Tässä on kaikki tarinat, minulla on kirja.

Luin pienenä Narnia-kirjat,  ilmestymisjärjestyksessä: 1950 julkaistu Velho ja leijona ja sitä vuosittain seuranneet Prinssi Kaspian, Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli, Hevonen ja poika, Taikurin sisarenpoika ja 1956 ilmestynyt Narnian viimeinen taistelu. Yläkuvan kirjassa on kaikki tarinat kronologisessa järjestyksessä, sivumäärä on 832, ei kuvitusta.

Narnia on C.S Lewisin fantasiamaailma, jossa eläimet osaavat puhua, ja jota hallitsee useimmin lapsi tai jalostunut itsevaltias, koska alussa lapsi toi sinne pahan, kun Aslan Leijona oli luomassa laulullaan Narniaa. Tämä kerrotaan kronologisesti ensimmäisessä seikkailussa Taikurin sisarenpoika, josta kirjasta erityisesti pidän.

------  Varo juonipaljastuksia    -- ---

Taikurin sisarenpoika  -tarina ajoittuu 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Kirjan päähenkilöllä Digoryllä on ongelma, sillä isä on Intiassa ja äiti on kuolemansairas. Leikkiessään ystävänsä Polly Plummerin kanssa he menevät Digoryn enon Andrewin huoneseen. Eno on taikuri, joka on saanut käsiinsä pölyä Atlantiksesta, josta on tehnyt sormuksia, jotka siirtävät eläimiä ja ihmisiä maailmojen välillä. Digoryn eno pakottaa heidät kokeisiin antamalla sormuksen Pollylle, Polly katoaa ja Digory joutuu hakemaan Pollyn pois.  Lapset ajatuvat Charniin, jossa Jadis tuhosi koko planeetan sanomalla "tuhoavan sanan" (lienee vertaus 1950-luvun kilpavarusteluun). Digory soittaa kumistinta ja herättää pahan velhon Jadiksen (tämä velho on nainen toihin kuin pottereissa). Velho tulee mukaan Englantiin ja lapset saavat hänet pois, mutta vievät hänet vahingossa Narniaan, jossa Aslan on juuri luomassa maailmaa laulamalla. Ensin syttyvät tähdet, sitten Aurinko nousee, ruoho ja kasvit muotoutuvat sitten eläimet, joista osa luodaan puhuviksi ja kääpiöt. Maan lapsi toi pahan soittamalla kumistinta kuolleella planeetalla, ja pahan häätämiseksi Aslan lähettää Digoryn hakemaan maailman ääreltä hedelmän. Jadis on puutarhassa, hän on syönyt omenan. Jadis houkuttelee Digorya syömään omenan, tai viemään sen äidille, mutta tällä kertaa Digory pysyy lujana ja vie omenan Aslanille. Omena istutetaan ja omenapuu suojaa Narniaa. Velho on saanut kuolemattomuuden, mutta ei voi sietää puuta. Aslan antaa omenan Digorylle ja äiti paranee oikein annetusta omenasta. Digory istuttaa siemenistä puun kotipihaansa, joka kaatuu aikanaan, ja josta tekee vaatekaapin.

Aslanilla on monia pulmia muissa maailmoissa, joten Narnian historian käännekohdissa kutsutaan apuun englantilaiset lapset, joskin siihen on myös syynsä, hehän toivat pahan paikalle. Kirjasarjassa käydään Narnian tarina läpi alkusarastuksesta viimeiseen taisteluun, aika kun siellä menee nopeammin kuin meillä. Tietenkin kirjasarja on täynnä paatosta, epäloogisuuksia esim. lihan syönnissä ja monessa muussa asioissa, mutta kirjat ovat mielestäni hyviä lasten kirjoja, joskin loppupään kirjat eivät sovi aivan pienille lapsille.

Jadis joka Narniassa on Valkea Velho, on saanut Narnian valtaansa, ja siellä vallitsee ikuinen talvi, siksi tarvitaan lapsia Englannista, jossa riehuu toinen maailmansota.

Velho ja leijona on ensimmäinen ilmestynyt Narnia tarina. Siinä Valkea velho hallitsee Narniaa ja on ikuinen talvi ilman joulua. Vastustajat muutetaan kivipatsaaksi. Tarvitaan kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä (Lucy, Edmund, Susan ja Peter) täyttämään ennustus Velhon voittamisesta. Nelikko täyttää Cair Paravelin valtaistuimet ja narnialaiset voittavat Valkean Velhon taiat, mutta suurten vaikeuksien kautta. Tarina on tunnetuin Narnia-kirja, ja ehkä eniten lastenkirja. Tarina on iätön. Se on sekä tyttöjen että poikien kirja. Teleporttina Narniaan on vaatekaappi. Ensin Lucy joutuu Narniaan ja tutustuu fauni Tumnukseen, joka on vanha narnialainen ja siten Valkean velhon vihollinen.Tämän jälkeen Edmund joutuu vaatekaapista Narniaan ja tapaa puolestaan Valkeaan velhoon,joka juottaa kaakaota, ja haluaa nelikon haltuunsa, jotta ennustus ei toteudu. Edmund valehtelee Peterille ja Susanille, ettei ole ollut Narniassa. Kolmannella kerralla kaikki pääsevät yhdessä Narniaan, jossa Tumnus on pidätetty ja kivetetty. Edmund karkaa puhuvien majavien luota Velhon tyköön, ja Velho aikoo tappaa tämän ettei ennustus toteutuisi. Aslan lunastaa Edmundin vaihtamalla itsensä poikaan. Velho tappaa Aslanin kiviveitsellä, mutta Aslan ei lopullisesti kuole. On lopputaistelu, jossa Velho häviää, ja kivipatsaat herätetään eloon. Seuraavaksi nelikko kruunataan ja sisarusparvi seikkailee Narniassa. Velho ja Leijona teoksen tärkein henkilö on itse asiassa Lucy. Merkittävä tapaus on Joulupukin vierailu ja lahjat lapsille mm. miekka, torvi, nuolet ja parantava eliksiiri.
Elokuvassa näytetään enemmän toisen maailmansodan aikaisia pommituksia, ja taistelukohtaukset ovat pidempiä. Muuten kirjan henki on säilynyt hyvin.

Cair Paravelin suurten kuninkaiden aikaan tapahtuu Arkkimaassa ja Kalormeniassa tarina Hevonen ja poika, missä Susan, Edmund, Lucy ja mestari Tumnus ovt mukana tarinassa sivuhenkilöinä ja se on hyvä, sillä Velhossa ja Leijonassa ei itse kuninkaallisten elämää esitellä Valkean hirven metsästystä lukuunottamatta.
Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Pakomatkalle pariksi tulee tamma Hvinna sekä pakkoavioliittoa että äitipuoltaan pakeneva  tarkaanitar Aravis. Sastra on todellisuudessa Arkkimaan prinssi Koor, joka on kadonnut pienenä. Koor on kaksonen, jonka kaksoisveli Koorin on hänen poissaollessaan kruununprinssi. Tarina esittelee kalormenilaisia tapoja ja heidän jumalansa tarsin. Aslan järjestelee Koorin pakomatkaa. Narnia joutuu taistelemaan kalormenilaistia vastaan. Tarinassa selviää, että myös Susan on joutumassa pakkoavioliittoon ja orjan asemaan. Sastra osoittautuu rohkeaksi ja reippaaksi. Hänestä tulee Arkkimaan kuningas ja Araviksesta kuningatar. Narnia säilyttää koskemattomuutensa kuten myös Susan.

Seuraavan kerran lapsia tarvitaan lapsia auttamaan Prinssi Kaspian (saman nimisessä teoksessa) valtaistuimelle. Lasten elämässä oli kulunut vuosi, Narniassa vuosisatoja. Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat rautatieasemalla matkalla kouluun, kun maagiseen torveen puhalletaan, ja lapset joutuvat raunioituneeseen Cair Paravelin linnaan, jonne kääpiö Piipari tulee heitä hakemaan. He eivät tunne paikkaa, mutta tajuavat pian missä ovat. Piipari kertoo heille prinssi Kaspianin tarinan. Hänen ahne Miraz-setänsä haluaa Kaspianista eroon saatuaan kruununperillisen. Kaspian joutuu pakenemaan palatsista, ja pääsee Narnian eläinten rippeiden luo, joista kansikuvan hyvä Cornelius on puhunut. Mustat kääpiöt ovat manaamassa pahaa Velhoa takaisin, eli pahuus on aina olemassa. Taikuuskaan Narniassa ei kuole koskaan, ja lasten joululahjat ovat seikkailussa tarpeen. Piipari-kääpiö johtaa joukkoa, mutta taas lasten tiet erkanevat, ja Lucy saa aitiopaikan moneen näkymään. Teoksessa käsitellään taas uskoa ja epäuskoa sekä pahan olemassaoloa kuten oikeastaan kaikki muutkin teokset. Muut eivät usko Lucyn näkevän Aslanin. Viimeinen, joka näkee Aslanin on Piipari, josta kasvatetaan kunnon kääpiö. Myös Edmund on ottanut opikseen. Turnajaisissa Peter ottelee Mirazia vastaan, jonka pään menoksi on myös salaliittoa. Miraz häviää ja  Narnia palautuu ennalleen. Halukkaat ihmiset voivat siirtyä Aslanin tahdosta "meidän maailmaamme".
Elokuvassa lasten elämää sidotaan enemmän toisen maailmansodan aikaiseen todellisuuteen ja heidän turhautumista esitetään. Itse filmissä taistelukohtauksia on paisutettu, ja myös juonitteluja Mirazia vastaan on enemmän. Kaspianin ihastumista Susaniin on syvennetty. Tunne on molemminpuolinen, ja Susan suutelee Kaspiania filmin lopussa, ja sen jälkeen jatkuu loppubiisi "No need say Goodbye"

Kaspianin retket maailman ääriin jatkaa seikkailua, ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Eustace Clarence Ruikun. Eli Peter ja Susan eivät mukana. Siirtyminen tapahtuu laivataulun kautta kun lapset ovat Ruikun tykönä. Ruikun perhe omaa nynnymäisiä kasvatusmetodeja, mutta Ruikusta kasvaa laivamatkalla kelpo poika, kuten Edmundista Velhossa ja Leijonassa. Tämä kirja on ehdoton suosikkini ja siinä on tämä tutkimusretki ja uudet seikkailu –teema. Tässä lapset joutuvat vangiksikin ja orjiksi. Yksinäisillä saarilla Lucy ylittää uteliaisuuden rajan Taikurin saarella. Hyppelipompelit ovat hauskoja ja hölmöjä ja tulevat näkyviksi, saarella Lucy lukee taikurin kiellettyä kirjaa, kun on muuttamassa Hyppelipompelit näkyviksi. Lohikäärmesaarella on Ruikun taistelu "itseään vastaan" eli ahneuksissaan hän muuttuu lohikäärmeeksi ja Aslanin pitää kuoria hänen iho vereslihaan myöten. Tarinassa on saari, jossa lampi muuttaa kaiken kultaiseksi, on unien painajaissaari, sekä "viimeinen pöytä matkalaisille, jossa kivinen veitsi" ja Riipitsiip on rohkea, hän jatkaa matkaa, missä vesi muuttuu makeaksi, Aslanin maahan. Lapset menevät Englantiin ja Kaspian kääntyy takaisin ja "löytää" puolison matkalta.
Elokuvassa laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätyy minusta liikaa sivukäänteitä. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

Eustace pääsee Jill Pölkyn kanssa Narniaan teoksessa Hopeinen tuoli.
Tarina alkaa englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettaja hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen jatkuu. Jill Pölkky ja Eustace pakenevat kiusaajiaan ja päätyvät Aslanin vuorelle. Aslan on kutsunut lapset, sillä Rilian Kaspianin poika on kadonnut, ja hänet pitää pelastaa.
Eustace putoaa vuorelta korkean paikan kammon vuoksi, koska Jill hölmöilee. Jill on siis Pölkky (vain) alussa. Koska Jill on aiheuttanut Eustacen putoamisen, hän saa ohjeet Aslanilta kadonneen prinssin löytämiseksi. Jillin pitäisi toistella ohjeita mielessään. Hänen pitää ottaa yhteyttä vanhaan ystävään (olisi Kaspian, mutta ennättää lähteä), heidän pitää suunnata Jättiläisten kaupunkiin ja toimia kirjoituksen mukaan, hän, joka vetoaa ensin Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.  Matkalle lähtee trio Jill, Eustace ja Rapanhapakko, jotka joutuvat pulaan monesti. Kaspianin poika krununprinssi Rilian pitää kaivaa maan alta, ja vapauttaa lumouksesta. Paha on tappanut Kaspianin vaimon ja vanginnut tämän pojan prinssi Rilianin. Piipari on sijaishallitsija Kaspianin etsintäretkien aikana, ja on haluton yrittämään enää mitään. Trion matka suuntautuu siis jättiläisten kaupungin alle, jossa kummaa armeijaa kootaan ja pahaa tehdään. Tehtävä onnistuu, mutta Kaspian kuolee.
Kaspian siirtyy rajan taa ja pääsee tutustumaan Englannin koulukokeiluihin. Eustace, Jill ja Kaspian sekä Aslan suorittavat ojentamista koulussa. Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä.

Narnian viimeinen taistelu -teoksen juoni on varsin selkeä, eli Lyhtykorvessa apina Metku juonii Aslanin pelolla Narnian asukkaita. Pulma Aasi toimii Leijonan korvikkeena räsyisen nahan avulla. Narnian viimeinen kuningas Tirian  joutuu taisteluun, jossa puolensa on Tarsilla ja Aslanilla, mutta on olemassa Metkun aslania ja Aslan sekä tarslan, hieman samaa kuin Sinuhessa, vaikka vertaisin kirjan asetelmaa erääseen toiseen teokseen moniltakin osilta (=Ilmestyskirja). Seikkailussa on lopulta moni aiemman kirjan sankari: Jill, Eustace, Peter, Edmund, Lucy, Digory, Polly ja Tumnus ja muut veijarit tavataan uudestaan, kun saavutaan todelliseen Narniaan. Teos siis päättää saagan ja on itsessään aika ehdoton kirja. Susanin osa on lohduttomin hän ei usko Narniaan, eikä hän pääse todelliseen Narniaan,

---- juonipalajastukset päättyvät ---

Tunnustan bloggauksella, että olen lukenut nämä lastenkirjat, jotka sopivat kaikenikäisille.

Kirjat tapahtuvat kahdessa maailmassa, ”meidän maailmassa” riehuu toinen maailmansota, sekä Narniassa. Narnian aika on erilainen. Meillä jyllää konevoima, ja siellä taikuus. Tarinoissa on keskeistä hyvän ja pahan taistelu, usko, kasvu reippaaksi, oppia kohtaamaan vastoinkäymisiä, odottaminen, erehtyminen, rohkeus ja kunnia …

Tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia, koska he ovat lapsia, toisaalta sitten jää tiettyjä linjoja käsittelemättä. Tämä on minusta eduksi lasten kirjoissa. Lewis arvostelee kokeilukouluja, ja Ruikkuja "he olivat kasvissyöjiä, tupakoimattomia ja ehdottomasti raittita". Tässä on minusta lievähkö ristiriita, näissä tavoissa ei minusta ole mitään arvostelemista.

Tarinat ovat iättömiä eli ajan hammas ei kalua tarinan ydintä.

C.S Lewis (1898 - 1963) ja J.R.R Tolkien (1892 - 1973) olivat ystäviä, mutta tarinoista tuli kinaa, eli  tarinoissa on tiettyä yhtäläisyyttä. Minusta Tolkien on enemmän myyttien ja tarujen kertoja ja tarina on monipolvisempi ja miehisempi urhollisuutta miesnäkökulmasta korostetaan enemmän, kun taas Lewis on enemmän pelkistänyt, tiivistänyt  ja tehnyt niistä kristillisiä, esimerkiksi Velho ja Leijona sekä Viimeinen taistelu.

Taikurin sisarenpojasta muutama lorulainaus
Charnissa
Valitse seikkaileva muukalainen,
lyö kelloa ja kutsu vaara vainen
tai miettiä saat iän kaiken mitä
tapahtumatta jäi kun vältit sitä

Narniassa
Läpi kultaisen portin käy ainoa tie
Ota omena mutta toiselle se vie
Yli muurin ken käy ja varkain puuhun puuttuu
sen hartain toive täyttyy mutta murheeksi muuttuu

***
Taru Sormusten herra postaus on täällä
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjalija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950.