Pikku Prinssi -kirja alkaa minäkertojan lapsuusmuistoilla. Hänen taidettaan booakäärmeiden piirtämistä ei ollut ymmärretty, hän jättää piirtämisen. Booakäärmeiden kuvat eivät muistuttaneet käärmeitä eivätkä norsut norsuja, kun ne olivat Booan vatsassa. Kertoja myöskin suree sitä, että on joutunut lukemaan maantietoa, historiaa, laskentoa ja kielioppia.
Kertoja joutuu tekemään pakkolaskun Saharan aavikolle, jonne ilmestyy Pikku Prinssi. Pikku Prinssi kertoo hiljalleen tarinaansa. Hän on kotoisin pieneltä Asteroidi B 512 -planeetalta kotoisin. Siellä on kitkettäviä baobab-puita, kolme tulivuorta ja kaunis kukka, josta tulee lumoava tuoksu. Prinssi ei aivan ymmärrä kukkaa, jota seikkaa pui matkallaan, jonne lähtee. Kymmenen kirjaa lapsuudesta nostaa kukan symboloimaan kirjailijan vaimoa. Siten kukka olisi nainen, joka osin oikuttelee, pitää pitää kupua päällä. Lisäksi Maassa oleva kettu kuvaisi myös naista. Kettuhan pitää ensin kesyttää, ja kettu on kesyttäjälle ainoa maailmassa. Itse en nähnyt Kettua naisena vaan kettuna, eli tässä kirjassa on monta tasoa.
Prinssi käy viidellä tähdellä ennen maahan laskeutumistaan.
Ensimmäisellä "tähdellä" (on minusta planeetta) hän tapaa Kuninkaan, jolla on arvovaltaa, toisella planeetalla Prinssi tapaa Turhamaisen, jota pitää ihailla. Seuraavalla planeetalla on Juoppo. Juopon kohtaaminen oli minusta hyvä, koska siinä Juoppo suoraan kertoi päättelyllään, miksi Juoppo juo. Juoppo juo, koska Juoppo haluaa unohtaa häpeän, joka johtuu juomisesta. (m.o.t).
Prinssi tapaa seuraavaksi Liikemiehen, joka laskee omistamiaan tähtiä. Seuraavalla planeetalla Prinssi kohtaa kaverin, joka sytyttää ja sammuttaa valoa, minusta ilman mitään järkevää syytä. Viidennellä planeetalla tavataan Maantieteilijä, joka tutkii kirjoja, eikä hän tee lainkaan havaintoja ulkomaailmasta, eikä uskoisi, vaikka joku muu niitä tekisi.
Tuntuu, että Antoine de Saint-Exuperyllä on ollut antipatioita maantiedettä ja laskentoa kohtaan. Ylipäätään kaikkea muutakin kohtaan kuten kritiikkiä vastaan. Pikku Prinssi ei pidä "tähdistä".
Tämän jälkeen Pikku Prinssi saapuu Maahan, jossa kuulee, että ”Maa ei ole mikään mitätön kiertotähti! Siellä on 111 kuningasta (mukaan lukien N**ke*ri-kuninkaat) 7000 maantieteilijää, 900000 liikemiestä, 7,5 miljoonaa juoppoa, 311 milj turhamaista eli 2 mrd ihmistä”.
Luullakseni nykyään ainakin juoppoja on enemmän, ja turhamaisia, eikö kaikki ihmiset ole jotenkin turhamaisia ja riippuvuuksia on alkoholin lisäksi kahvi, tupakka, ihmissuhteet ja päihteet, ja onko laskutoimitus tarkoituksella jäänyt kesken, vai ovatko loput vain taviksia vai pelkkiksiä.
Joka tapauksessa Pikku Prinssi tapaa käärmeen, joka ei pure tätä kuoliaaksi. Matkallaan hän näkee tuhansien kukkien niityn ja tietää, että "tärkein niiden kauneudessa on näkymätöntä" ja "silmät ovat sokeita, pitää etsiä sydämellä".
Prinssin maan matkalla veistetään monta iätöntä viisautta tai totuutta, kuten "ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, missä on", puhutaan ajan voittamissta. Mitä ihminen lopulta ajalla tekee. Lisäksi Ketun kautta puhutaan kesyttämisestä, kiintymyksestä ja vastuusta. Puhutaan erosta, muistoista ja lopulta kuolemasta.
Pikku Prinssin tarinan loppu on haikea, koko kirja on minusta hyvin melankolinen.
Pikku Prinssi -kirja on hieno ja mahtava, mutta minä en ollut täysin samalla aaltopituudella kummallakaan lukukerralla 2011 ja 2014. Oivalsin oivalluksia, mutta lopullisesti jotain jäi oivaltamatta. Kirja on alkupuheen mukaan suunnattu lapsille. Minusta se ei ole lapsille, vaan älykkäille ja herkille nuorille. Itse en ole nuori enkä älykäs. Minua haittasivat ristiriitaisuudet, virheet ja epätarkkuudet ja kaiken formaalin tiedon ja toiminnan arvostelu. Ymmärsin paremmin kirjan merkityksen luettuani kirjan teon tarinan. Kirjailijan kohtalo oli traaginen. Antoine de Saint-Exupery (1900 - 1944) nimittäin oli kirjailija ja lentäjä. Hän katosi 1944 lentomatkalla. Wikipediassa pohditaan kuolinsyytä, jonka voisi kuvitella olevan alasampuminen, olihan sota käynnissä, mutta tekstin mukaan kirjailija oli ollut myös masentunut eli itsemurha lienee todennäköisempi.
Kirjassa pidin kaikkein eniten kuvista. Kuvitus on hienoa, sen vuoksi ostin kirjan omakseni, tämä painos on alkuperäisellä kuvituksella. Olen lukenut myös kirjastosta lainaamani kirjan, jonka jälkeen on esitelty miten kirja on tehty. En ole lapsena enkä nuorena lukenut tätä, ja syvennyin siihen klassikkolistojen ansiosta. Suosittelen kirjaa sen sisältämien viisauksien vuoksi ja kuvat ovat taiteellisia ja hempeitä. Logiikan harrastajat, tämä ei ole teitä varten kirjoitettu, eikä ehkä sovi maantieteilijöille, matemaatiikan, kieliopin tai historian opettajille, eikä liikemiehillekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti