Minäkertoja: Richard Papen, hieman erikoinen opiskelija, hänen seuransa on vielä omituisempaa
Laji: Rikosromaani?
Lukijaprofiili: yli 16-vuotiaat
Lyhyt arvio: Tarttin Jumalat juhlivat öisin on bestsellerkirja amerikkalaisista opiskelijoista. Hyvä kuvaus omituisista opiskelijoista omituisine ongelmineen.
Kirjan prologissa kerrotaan Bunnyn löytyneen kuolleena vuorilta Vermontista. "Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää .... On vaikea uskoa, että Henryn vaatimaton suunnitelma toimi niin hyvin ... kohu syntyi teosta, josta minäkin olin osaltani vastuussa ...".
Tämän jälkeen kirjan minäkertoja esittäytyy, hän on Kaliforniasta kotoisin oleva Richard Papen. Richard Papenilla on monia mielenterveysongelmia, ilmenee monessa tilanteessa. Vähintään hän on masentunut. Hän ei ankeasta ahdingostaan huolimatta kaipaa kotiin vanhempiensa tyköön. Richard on kirjoitushetkellä 28-vuotias, mutta tapahtumat alkoivat noin 10 vuotta aiemmin, kun hän vaihtoi Hampden Collegeen. Hän päätyy lukemaan muinaiskreikkaa yhdessä omituisten otusten kanssa. Seurueen johtaja on Henry Winter tumma pitkä poika sateenvarjoineen, seurueeseen kuuluvat lisäksi kaksoset Camilla ja Charles Macaulay, suulas Bunny Corcoran, ja Francis Abernathy ja opettajana on Julian Morrow, jonka mainitaan olleen T.S Eliotin (1888-1965) ystävä. (Onko uskottavaa, kun tapahtumat sattuvat ehkä 1980-luvun alussa?)
Opiskelijat ovat rikkaita, mutta Richard joutuu köyhänä olemaan töissä.
Richard vaikka onkin samassa opetusryhmässä on ulkopuolinen. Muu ryhmä harrastaa psykologisia kokeiluja ja suljetun salaseuran kokeilu menee liian pitkälle, mopo keulii ja myös karkaa käsistä. Kirjassa opiskelijat jumaloivat opettajaansa Juliania, mutta hän on lopulta ulkopuolinen, muut ihannoivat myös Henryä. "Onnettomuuden" jälkeen Bunny alkaa kiristää joukkoa tai lähinnä Henryä. Bunny kaveeraa Richardin kanssa, ja sitten Richard pääsee mukaan joukkoon ja Bunnysta täytyy päästä eroon ... Loppuosa teoksesta kertoo, miten tapahtumat etenivät tiettyyn pisteeseen ja mitä sitten tapahtui.
Amerikassa tuntuu olevan ainakin kaksi vakio-ongelmaa, on liikaa rahaa tai on liian vähän rahaa. Kirjan päähenkilöllä Richardilla on liian vähän rahaa ja pääkonnalla, jonka nimi on Henry, on sitä liikaa. Pahentava ongelma on se, että rahat eivät ole omia, vaan vanhempien. Kolmas ongelma, joka usein esiintyy amerikkalaisissa kirjoissa, on pilleri- tai lääkeongelma, ja se on hyvin vahvasti myös monien tämänkin teoksen henkilöhahmojen ongelma, myös Richardin. Neljäs ongelma on kaksinaismoralismi ja teennäinen käytös ja nekin esiintyvät kirjassa, joten käsittelyssä on moniongelmaisia nuoria. Ehkä olisi parempi, että kaikki olisivat vain keskittyneet opiskelemaan tai urheilemaan Collegessa, nyt liikaa murheiltiin ja jopa murhailtiin.
Netissä on arvosteltu käännöstä, koska siinä on käännetty sanatarkasti Happy Meal -ateriasta alkaen kaikki sanat. Minusta kirja on hyvä, mutta omituinen, joten siinä Onnellisten ateria on hyvä syödä Seitsemän ylös limonaadilla ja rauhoittavilla huuhdottuna, joskaan juuri tätä väännöstä siinä ei ollut. Itse asiassa Onnellisesta ateriasta puhutaan Bunnyn hautajaisissa, joka osoittaa koko toiminnan absurdiksi. Bunnyn isä ja äidin käytös on omituista ja tämä käännöskukkanen sopii hyvin tähän...
"Söitkö sen kokonaan, hän kysyi lapselta, "Koko Onnellisen aterian?" Sano kyllä" lapsen isä leperteli, "Kyllä vaali", "Roskaa" Ted sanoi nauraen "Ei hän syönyt palaakaan" .. myöhemmin puhutaan palkinnosta, kun tarkoitetaan Happy Meal -lelua. Kyse oli Bunnyn hautajaispäivästä, ja Bunnyn isä tarjoilee olutta vainajan, oman poikansa opiskelukavereille, jotka ovat sysänneet kaverin rotkoon (tämä ilmenee heti ensimmäisellä sivulla, joten ei juonipaljastus, juoni on miksi ja mitä siitä seuraa...). Hautajaisissa on Bunnyn veljiä, veljien vaimoa, lapsia ja Bunnyn "opiskelutoverit" häipyvät tupakoimaan autotalliin ja harrastavat viinan juontia ja lääkekaapin etsintää. Löytävä saa ja syö, lääkkeiden syönnistä todettua "ota mitä haluat. Hän vain luulee, että se oli joku hänen miniöistään ...
Suomennos on minusta hyvä ja sopii teoksen tyyliin tämä käännös vain lisää omituista tunnelmaa. Suomentajanahan on ollut Eva Siikarla, runojen suomentajia ovat olleet Yrjö Jylhä, Otto Manninen, Eino Palola, Elina Vaara sekä Lauri Viljanen. Hehän ovat huippurunoilijoita, jotka ovat suomentaneet runot jo aiemmin.
Suomenkielinen teoksenkin nimi on minusta myös osuva, joskin englanninkielinen nimi on parempi, mutta sopisiko suomennettuna Salainen Historia. Jumalat juhlivat öisin on varsin huono nimi kuvaamaan, mitä kirjassa tapahtuu, mutta sopii siihen erikoiseen porukkaan, joka intoutuu teoreettisisista ongelmista ja muinaiskreikkalaisista kielioppikysymyksistä ja ovat laittomien kemikaalien käyttäjiä. Todellinen kuvaava kirjan nimi voisi olla luokkaa Ambrosiaa, Valiumia ja Ikuista unohdusta.
Tämä on kulttikirja ja klassikko.
*****
Valiumista ja lääkkeistä muuten kirjoitetaan laveammin Donna Tarttin kirjassa Tikli, josta olen blogannut täällä.
"Söitkö sen kokonaan, hän kysyi lapselta, "Koko Onnellisen aterian?" Sano kyllä" lapsen isä leperteli, "Kyllä vaali", "Roskaa" Ted sanoi nauraen "Ei hän syönyt palaakaan" .. myöhemmin puhutaan palkinnosta, kun tarkoitetaan Happy Meal -lelua. Kyse oli Bunnyn hautajaispäivästä, ja Bunnyn isä tarjoilee olutta vainajan, oman poikansa opiskelukavereille, jotka ovat sysänneet kaverin rotkoon (tämä ilmenee heti ensimmäisellä sivulla, joten ei juonipaljastus, juoni on miksi ja mitä siitä seuraa...). Hautajaisissa on Bunnyn veljiä, veljien vaimoa, lapsia ja Bunnyn "opiskelutoverit" häipyvät tupakoimaan autotalliin ja harrastavat viinan juontia ja lääkekaapin etsintää. Löytävä saa ja syö, lääkkeiden syönnistä todettua "ota mitä haluat. Hän vain luulee, että se oli joku hänen miniöistään ...
Suomennos on minusta hyvä ja sopii teoksen tyyliin tämä käännös vain lisää omituista tunnelmaa. Suomentajanahan on ollut Eva Siikarla, runojen suomentajia ovat olleet Yrjö Jylhä, Otto Manninen, Eino Palola, Elina Vaara sekä Lauri Viljanen. Hehän ovat huippurunoilijoita, jotka ovat suomentaneet runot jo aiemmin.
Suomenkielinen teoksenkin nimi on minusta myös osuva, joskin englanninkielinen nimi on parempi, mutta sopisiko suomennettuna Salainen Historia. Jumalat juhlivat öisin on varsin huono nimi kuvaamaan, mitä kirjassa tapahtuu, mutta sopii siihen erikoiseen porukkaan, joka intoutuu teoreettisisista ongelmista ja muinaiskreikkalaisista kielioppikysymyksistä ja ovat laittomien kemikaalien käyttäjiä. Todellinen kuvaava kirjan nimi voisi olla luokkaa Ambrosiaa, Valiumia ja Ikuista unohdusta.
Tämä on kulttikirja ja klassikko.
*****
Valiumista ja lääkkeistä muuten kirjoitetaan laveammin Donna Tarttin kirjassa Tikli, josta olen blogannut täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti