tag:blogger.com,1999:blog-4691139472868019460.post6386116800929260912..comments2024-03-27T08:13:55.950+02:00Comments on Jokken kirjanurkka: Gustave Flaubert: Rouva BovaryJokkehttp://www.blogger.com/profile/14812290384344747203noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4691139472868019460.post-23494639259990333012014-02-12T17:03:43.446+02:002014-02-12T17:03:43.446+02:00Tämän luin blogitaipaleen alkupuolella. Muistan vi...Tämän luin blogitaipaleen alkupuolella. Muistan vielä lukuprosessin hienon kuvailun ja monipolvisen traagisen juonen, josta en kuitenkaan lopulta pitänyt.<br />Ranskalaisen realismin edustajana varmasti varteenotettaa ja kuten kirjoitat yksilöpsykologisesti merkittävä, ja sosiologisesti, kummaa porukkaa siellä kylällä.<br />Psyko-vertaus on mielenkiintoinen, varsin hyytävä kirja tosiaan, Berthen kohtalo on kaikkein ankein.Jokkehttps://www.blogger.com/profile/14812290384344747203noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4691139472868019460.post-44462662330892456512014-02-12T12:58:47.942+02:002014-02-12T12:58:47.942+02:00Kiitos Jokke bloggauksesta. Perusteellista kuten o...Kiitos Jokke bloggauksesta. Perusteellista kuten odottaa sopii :)<br /><br />Tää on yksi ahdistavimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Kaunista kirjassa oli ainoastaan hiottujen lauseiden ja sanojen estetiikka. Kirjan kieli ja ympäröivän maiseman kuvaus loivat jyrkän kontrastin Emma Bovaryn mielenmaiseman kanssa. Kyläyhteisön henkilöt oli tosiaan lähes poikkeuksetta kuvattu vastenmielisinä. Emman mies oli tylsä, pitkästyttävä ja lammasmainen, jota hetken yritin tarjota selitykseksi sille tuhoavalle raivolle, joka Emman sisällä kuohui. Selitys ei kantanut pitkälle. Yhteenkään henkilöön ei juuri tehnyt mieli samaistua. Emma oli silti kuvattu niin tarkasti, että Flaubert onnistuu tuomaan mieltä mielettömyyteen, tarjoamaan samaistumispohjaa vaikeasti narsistisesti häiriintyneeseen psyykeen. Kirjailija lienee omista syistään sijoittanut tämän mielettömyyden naiseen. Yllykkeiden tasolla samaistuminen vaatii lukijalta rohkeutta. Arvelen, että kyllä meissä jokaisessa vähän Emmaa on, miksei vähän Charles Bovaryakin. Jos ei olisi, niin ei tämä kirja olisi jäänyt elämään ja muodostunut käsitteeksi. Romaani tarjoaa matskua myös sosiologiseen pohdintaan: kuvatun yhteisön patologian ja naisen aseman ihmettelyyn. Yksilöpsykologinen twilight zone on kuitenkin tässä kirjassa mun mielestä se juttu. Hyytävyydessään jopa samaa luokkaa kuin Hitchcockin psyko.Jukkahttps://www.blogger.com/profile/06405164340631513501noreply@blogger.com