Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia

  

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia, alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt, suomentanut Hannimari Heino, Kustannusosakeyhtiö Teos 2025, sivumäärä 396 

Monika Fagerholmin (s. 1961) romaani Eristystila, kapinoivia naisia voitti vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lisäksi romaani voitti vuoden 2026 Runeberg-palkinnon. Se on saanut lehdissäkin erinomaiset arvioinnit: sukellus 1970-luvulle, huimaava romaani, näyttää naisen kapean roolin. Vahva romaani, näyttää tien taiteilijaksi. 

Koska tämä on uutuuskirja (ilmestyi 25.10.2025) voit hyvin lopettaa lukemisen tähän. Kaikki olennainen on jo tiedossasi. Alla omaa mielipidettäni kirjasta.

Romaani on monijuoninen ja se on kollaasi erilaisista tyyleistä. Päähenkilö on alkuun 18-vuotias Alice, joka muuttaa yh-äitinsä Friedan ja sisarpuolensa Lilijan luota pohjoisesta esikaupunkialueelle etelään  rivitaloon isän Maxin perheeseen, jossa asuu kaksi velipuolta Alicen ikäinen Michael ja muutamaa vuotta nuorempi perheen lellikki Jakob, jonka perheen äiti Siri on hemmotellut pilalle. Jakobia kutsutaan Prinssiksi, hänellä tulee olemaan prinssi Hamletin rooli harrastajateatterissa.

Romaani on keskivertolukijalle hajanainen ja samoja asioita uudelleen jauhava sanamylly, jossa ennakolta kerrotaan juonenkäänteet, joita on aika paljon. Minulle tuli mieleen Irvingin Garpin maailma, siinä onnettomuuksia "ennakoitiin". Kirjassa on todella paljon viitteitä, lisäksi siinä on laitettu lainauksia musiikkikappaleiden sanoista ja kirjoista ja yleisemmin englanniksi. Tiedän, että moni rakastaa tätä, itse en. 

Luultavasti teoksen päähenkilöt ovat suomenruotsalaisen yläluokan jäseniä, näin kuvattuna elämä on onttoa ja loppua kohden sekopäistä. Alicen isä Max on taipuvainen masennukseen ja "fotaa" koko ajan eli ottaa valokuvia, itselle tuli mieleen Missä kuljimme kerran romaani hahmo Eccu Widing. (Eccu oli minusta sympaattisempi kuin Max). Alice siis muuttaa isänsä perheen luo, ja tekstissä taloa kuvataan nukketaloksi, ja kritiikki kohdistuu lähinnä perheen äitiin YK-hommissa olevaan Siriin. Minusta Sirin tapaisissa naisissa ei ole kritisoitavaa. Uranaisen asema on ollut tuolloin vaikea. Ehkä teoksessa ei arvosteltu Siriä? 

Romaani on miltei  neljäsataa sivua pitkä ja se on aika ajoin hyvin kiinnostava ja imee mukaansa. Minun makuuni siihen  on kuitenkin ympätty liikaa:  vakoilua, esikaupunkialueen raiskausmurha, yläluokan lupsuttelukuvauksia, Alicen romaanin kirjoitusta, näytelmäharjoituksia. 

Ihmettelin romaanin sävyä kuvattaessa toisten taloihin tunnkeutumista "Creepy Crawling" ja Punaisen armeijakunnsa RAF:n vienoa esittelyä ja heidän vankeussajan arvostelua. Punainen armeijakunta (esim wikipedian mukaan) harjoitti terroristista toimintaa. Rote Armee Fraktion oli länsisaksalainen  äärivasemmistolainen terroristijärjestö, joka halusi kommunistisen yhteiskunnan. Heidän toimintansa alkoi pankkiryöstöin, jatkui sieppauksin ja murhin. Eritystila on luonnehdinta heidän vankeusajastaan (joka varmasti piti paikaansa). RAF tappoi poliiseja, ja teollisuusmies Schleyrin kidnappauksen jälkeen ja tappoivat ainakin yhden tuomarin. Olisiko heidät pitänyt päästää avovankilaan tai vapaaksi? 

Creepy Crawling taas liittyy Charles Mansoniin, joka yllytti murhiin ja oli paatunut raaka rikollinen. 

Ylipäätään pohdin, että onko suomenruotsi nykyään kieli, jossa pitää olla jatkuvasti englanninkielisiä ilmaisuja, kuten tässäkin teoksessa paljon oli, vaikka niillä on yhteys johonkin kirjaan, ilmiöön tai kappaleen sanoihin. (Asiaa selitetään "loppusanoissa", mutta huomioni liittyy myös Ylen radiokanava X3M lähetyksiin, jossa suomenruotsissa on paljon englantia ja suomea).

Kirjan naisista Frieda ja  Siri olivat vahvempia kuin ailahtelevainen Max, joka oli masentuvainen  välillä aktiivinen ja ajoin väkivaltainen. Sirin ystävät ovat hyvissä asemissa. 

Nyt todella kannattaa lopettaa lukeminen tähän, vaikka en paljasta käänne- enkä kiinnekohtia, mutta  avaan tiettyjä termejä.

Nukkekoti-termiä viljellään, mutta minulle tämä Nukkekoti-ilmiön syvempi sisältö  jäi hämäräksi. Yleisesti kirja antaa ymmärtää, että nuoriso oli tuolloin hyvin kuritonta, ja elämä vaikutti hyvin vapaalta. Perheen Prinssi eli Jakob on täysin rajaton, myös Alicen sisarpuoli Lilija on kuriton. Nuorillakin tuntuu olevan rahaa, ja matkustaminen onnistuu Portugaliinkin helposti. 

Alice lukee Lessingin Väkivallan lapsia, Siri tietenkin on ne jo lukenut. Minusta viite jää pinnalliseksi. Martha Quest Väkivallan lapsien päähenkilö, lähti maalta kaupunkiin, solmi avioliiton, saa lapsen, minusta Martha jättää lapsensa toisten kasvatettavaksi. Se on vapautta, Martha tekee uhrauksia, ei ole toisista riippuvainen, uskaltaa kulkea omaa polkua.

Kirjan alkuosassa on Timothy, joka kulkee Honeckerin kanssa. Honecker on supisuomalainen haihatteleva nainen. Timothy on yhdysvaltalainen tumma sotilaskarkuri, kuten Martin Beck sarjan viimeisessä osassa Terroristit henkilöhahmo nimeltä Jim Cosgrove on sotilaskarkuri Ruotsissa. Yhdysvalloissa hänet tuomitaan neljäksi vuodeksi vankilaan, jossa Jim tekee itsemurhan. Hänen vaimonsa ja lapsensa on Ruotsissa.

Alicen romaani on minusta huonosti kirjoitettu, eikä vetoa minuun.

Sitaatit ja kirjallisuusviitteet osiossa kirjailija kirjoittaa "tähtitoimittaja Ulrike Meinhof", en löytänyt ainakaan internet-hauilla termiä "tähtitoimittaja". Meinhof oli minusta rikollinen terroristi.

Kirjassa puhutaan Sex Pistolsista. Yhtye julkaisi vain yhden levyn lokakuussa 1977. Sinkku Anarchy in the U. K. tuli ulos 26.11.1976. Sex Pistolsin piti esiintyä Suomessa alkuvuodesta 1978, mutta moralistit alkoivat myllyttää eikä yhtye esiintynyt Suomessa.

Tässä on kaikkien pakko lopettaa, sillä postaus loppuu tämän jälkeen pisteeseen.