Sivut

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 


Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022


Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.



Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 



Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

*****
Olen lukenut nyt 8 Tiina-kirjaa, sarjassa on peräti 29 osaa.

18 kommenttia:

  1. Minulla nämä on vanhoilla kansilla, paitsi ihan viimeisiä. Kuvitus on kyllä ensimmäisissä painoksissa hyvin erilainen. Karman kuvituksissa on enemmän toimintaan painottuvaa kuin vanhemmissa kuvataan lähinnä Tiinaa. Mielenkiintoista olisi vertailla omaa painosta uudempaan, missä määrin tekstissä on tehty stilisointia. Sitähän on tehty jonkin verran näissä uusintapainoksissa. Ilmeisesti tässä ei kuitenkaan kovin paljoa, kun se m-sanakin esiintyy. Kiva kuulla "miehinen" näkökulma näistä lapsuuteni tärkeistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin tämän ja Tiinalla on hyvä sydän kierrätyshyllystä, siinä on "uudempi kansi".

      Poista
  2. Oi muistojen markat ja muistojen tiinat. Kaverillani Tiinalla oli Tiina-kirjoja ja hänen perheensä kesämökillä ne tulivat minulle tarpeeseen kun kaverini nukkui aamulla myöhään ja minä heräsin aikaisin 😀

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa että kirjoitit Tiinoista💛Tiina kirjoista kuulin kavereilta ja muutamia niistä tuli kahlattua läpi. Viihdyttäviä olivat ja hyvä tietoisku tuli tässä markoistakin. Ihan hirvittävä Tiina-fani en ollut, sillä ihastuin Rauha S. Virtaseen eli Tuletko sisarekseni ja Montogomeryn Kotikunnaan Rilla etc, jonka jälkeen ei Tiinat eivät enää iskeneet ja hevoshulluuskin iski päälle:)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut näitä tyttökirjoja blogiaikana, öapsena luin Tom Sawyeria, Huckleberry Finniä, Verneä ja Pertsaa ja Kilua. Kotikunnan Rilla on minusta Anna-sarjan paras osa.
    Eikö joskus ollut Hevoshullu -lehti?

    VastaaPoista
  5. Minä olen joskus kauan sitten lukenut noita TIINA kirjoja 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on ilmestynyt alkujaan 1968, tämä on vuoden 1982 painos, löysin kirjan kierrätyshyllystä.

      Poista
  6. Kyllä Tiinat piti lukea lapsuudessa. Postasin vuosi sitten Anni Polvan teoksen Tiinalla on hauskaa. Siinä Tiina ja Juha viettivät yhteistä kesälomaa Tiinan mummon luona. Olivat kovia tappelemaan keskenään ja nyrkit heiluivat. Outoa oli lukea lapsuuden kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen lapsia kasvatettiin toisella tavalla ja sen huomaa myös tästäkin kirjasta.

      Poista
  7. Sain näitä kirjoja 90-vuotiaalta äidiltäni, ajattelen lukea. Olen vähän lapsellinen ja minulla on hyvä muisti millasta olin (olen myös aikuisena lukenut Blytonin Viisikkoja ja tykkäsin).
    Ei äitini omia kisjoja vaan hän kaikenlaista sai kun Suomalainen Koulu Göteborgissa lopetettiin.
    Minä sai paljon suomalaisia romaaneja kun Yliopiston Suomalainen Kurssi lopetettiin Göteborgsissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin luen aika ajoin ladten ja nuorten kirjoja.

      Poista
  8. Äitini heitti nr kaikki kauniisti kuvitetut kannet roskiksiin, katui sitten kun myöhäistä. Halusi et kaikki samanlaista ruskeeta kirjahyllyssä, tosi tylsää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on outo tapa. Myös äitini hävitti keltaisen kirjaston kirjojen paperikannet pois. Minä pidän paperikansista.

      Poista
  9. Oppikoulu aloitettiin kun oltiin 12-vuotta... Minä TSYK:ä viimeinen kuin luin saksaa, pikkuveli ei. Sain aikuisena kuulla, et kun kouluun pyrittiin niin tehtiin koe, matikkaa ja kirjottamista. Ne jotka selvisivät hyvin, pistettiin lukemaan saksaa, mikä vaikeeta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TSYK on nyt TSYKin lukio. Koulutalo on entinen, ja talo valmistui 1920-luvun lopulla.

      Poista
  10. Tulvahti mieleen oma lapsuus 1960-luvulla. Muistan myös vielä, kuinka hopeinen markka kilahti heleämmin kuin nikkelimarkka. Tiinoja en lukenut, mutta Viisikkoja kylläkin.

    Ihmiset kasvatettiin tuolloin toisin ja itsekin koen olevanani 1930-luvun hengessä kasvanut, koska opettajat ja vanhemmat olivat tuolloin saaneet elämänsä eväät.

    Toimin itse neljännesvuosisadan koulussa opettajana. Tuo postauksesi viimeinen kappale on hyvin tosi ja sen voisi lukea myös opetusministeri.

    Neuvostopedagogi Anton Makarenko kirjoitti, että "vaadin sinulta, koska arvostan sinua". Tähän viisauteen sopisi palata myös koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. En tiennytkään, että hopeamarkka "kilahti" eri tavalla, mutta varmasti niin. Minulla on vanhoja kolikoita, ja hopeamarkka minusta tun tuu sormissakin erilaiselta.
      Toimin itsekin opettajana joitain vuosia, mutta 2013 siirryin muihin töihin, ilmeisesti tuo oppilaiden "palvelu" on vain lisääntynyt, mutta vain osa tekee läksyjä, ja yrittää oppia tunnilla, kaikki kuitenkin siirretään seuraavalle luokkatasolle, mitä ei oppikoulussa tapahtunut.
      Opetusministeriä kiinnostaa vain kesäloman siirto, mitä itse vastustan. Kesätyöntekijöitä riittää elokuulle, koska korkeakoulut alkavat syyskuussa. Lisäksi kesäkuun alku on valoisampaa kuin elokuun loppu.

      Poista