Ilkka Remes: Kremlin nyrkki

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki, WSOY 2019, sivumäärä 428.

Kremlin nyrkki on Ilkka Remeksen Robert Forsten -sarjan nopeatempoinen trilleri, jossa tarkastelukulma vaihtuu ja jännitys kiristyy. Suomen itsenäisyyttä horjutetaan, ja Ahvenanmaan demilitarisointia puretaan, lisäksi Kremlin nyrkki moukaroi Viroa Narvan suunnalla, Huippuvuoret saavat pivosta sipaisunsa, mutta myös idän silkkitien rakentajat eli kiinalaiset haluavat saada omat askelmerkkinsä arktisiin alueisiin. Kremlin nyrkissä Remeksen ajankohtaiset vakioainekset iskevät idästä ja lännesta lukijan tajuntaan.

(Tämä oli lyhyt selostus kirjasta, alla ei ole lopullisia juonenkäänteeitä  kirjasta mutta huomioita teemasta ja Forsteneista)

Kremlin nyrkki jatkaa siis CIA-agentti Robert Forstenin (ja hänen perheensä) tarinaa teoksesta Perikato.  Päähenkilö CIA-agentti Robert Forsten on teoksen alussa Maarianhaminassa, kun Venäjä alkaa militarisoida yksipuolisesti ja salaa aluetta. Tapahtumien ytimessä vaikuttaa myös Forstenin entinen heila M15-agentti Lily Ayar, jolla on brittien agendan lisäksi omia henkilökohtaisia intressejä. Robert Forstenilla pitää kiirettä, kun hän matkustaa myös Suomen mantereelle, Huippuvuorille, ja takaisin Suomeen, Ruotsiin ...

Forstenin yksi tietolähde on edellisestä osasta tuttu Amir Nuristani, joka on todellisuudessa venäläisten soluttama agentti, ja Suomessa vale-turvapaikanhakija. Robertin sisar Anna, joka seurustelee Amirin kanssa, saa selville isänsä murhaajan. Asiaan liittyy salaisia asioita aina natsitutkimukseen asti. Seuraavien osien varaan jää, mitä Robertin ja Annan isä teki tai oli tekemättä, ja mitä heidän äitinsä Vera puuhaili, mielenkiintoinen perhe.

Ilkka Remes ymppää juonipuuhun paljon pistokkaita, eli kirja pursuilee eri teemoja ja henkilöitä ja paikkoja, milloin Kiinassa puuhaillaan pahoja, milloin Saksassa ilkeitä, milloin USA:ssa saadaan ihminen unohtamaan.  Remes tapansa mukaan irvii suomalaisten hyväuskoisuutta laittaa avoimille www-sivuille turvallisuuteen liittyviä tietoja. Lisäksi Vilja nuori tyttö joutuu turvapaikanhakijan hyväksikäyttämäksi. Vilja vanhemmat ovat raivoissaan.

Kirjan ytimessä on Suomen geopoliittinen asema, ja suurvaltojen kiinnostus Itämeren herruudesta. Suomen alueellista koskemattomuutta rikotaan. Koska Remeksen Suomessa kaikki on hyväuskoisen avointa vihollinen pystyy operoimaan myös datayhteyksiä katkomalla, ja monin muunlaisin tavoin. Presidentti pitää tolkun, ja myöntyy, mutta Remeksen esittelemä hallitus on kuin kuuluisa lintulauta, pihalla. Nato ja Venäjä kalistelevat aseitaan.

Remes kuvaa kuinka Kremlin nyrkki moukaroi pieniä itsenäisiä valtioita tahtoonsa, mutta myös sitä, että isojen iskujen lomassa voi muut toimia Sunzin oppien mukaan taitavamminkin.

Minusta Ilkka Remeksen kirjat alkavat toistaa itseään. Tässä laukataan natsien painovoimatutkimusten perässä. Juonilankojen välistä vilahtelee tarpeen mukaan muutama entinen teekkari, pari intin käynyttä toimintatoopea ja muuta sekalaista seurakuntaa. Tämän vuoksi henkilöt jäävät  ohuiksi.

Ajankohtaisista asioista tulee ilmiö deepfake videot joilla ihmisiä höynäytetään sekä uudet miehittämättömät tekoälyllä toimivat sotakoneet.

Katsotaan, miten Remes kirjoittaa koronan tähän sarjaan, ja mikä salaliitto koronapandemiaan liittyy.

****
Pseudonyymi Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

Margaret Atwood: Testamentit

Margaret Atwood: Testamentit, alkuteos, The Testaments 2019, suomentanut  Hilkka Pekkanen, Otava, Bon-pokkari  2017, sivumäärä 496.

Tämä on jatko- ja täydennysosa Atwoodin teokselle Orjattaresi jossa romaanissa kuvataan erään orjatar-naisen kokemuksia dystooppisessa vanhan testamentin oppeihin perustuvassa Gileadin diktatuurissa, joka on syntynyt USA:n sydänmailla verisen vallankumouksen jälkeen. Orjattaren tehtävä Gileadissa on synnyttää lapsi komentajalleen. Naisten hedelmällisyys on saasteiden ja säteilyn vuoksi alentunut ja lisäksi syntyy epälapsia joiden ei anneta varttua. Gileadin valtaa vastustaa Mayday-liike. Orjattaren tavoite on paeta maasta.

Testamentit kertoo kolmen naisen näkökulmasta patriarkaalisen epädemokratian Gileadin synnystä, arjesta ja romahduksesta:
Lydia-täti on vaikutusvaltaisin nainen Gileadissa ja esiintyi jo Orjattaressa. Lydia kirjoittaa Ardue Hallissa muistelmiaan salaa. Lydia on ollut tuomari ennen kiihkouskovaisten miesten veristä vallankumousta, jonka vallankumouksen seurauksena Gileadissa on naisten maailma erotettu miesten maailmasta, Lydia on noussut Gileadissa naisten täti-yhteisön johtoon. Täti ei avioidu, ja hän  kouluttautuu ja kontrolloi osaltaan naisten yhteisöä ja tyttöjen kasvatusta, joka naisten kohdalla on ompelua ja talouden hoitoa. Tyttöjä ei opeteta lukemaan. Vaikka miehillä on valta, niin tädeillä on valta naisten yhteisön sisällä ja vaikutusvaltaa miehiin. Lydia omaa vaikutusvaltaa komentaja Juddiin, joka Orjattaressa aiheutti Presidentinpäivän verilöylyn ja on patriarkaatin nokkamies.
Agnes on nuori orjattaren synnyttämä lapsi, joka naitetaan Gileadin vanhalle johtajalle komentaja Juddille, joka pitää nuorista tytöistä. Juddin ottamat vaimot kuolevat nopeasti. Lydia pelastaa Agnesin avioliitosta, ja Agnesista koulutetaan Victoria-täti. Nuoret tädit voidaan lähettää ympärysvaltioihin lähetyssaarnaajiksi värväämään nuoria naisia orjattariksi Gileadiin synnyttämään lapsia.
Daisy asuu vaatekauppiaspariskunnan kanssa Kanadassa. Pariskunta murhataan, ja 16-vuotiaana Daisy saa tietää todellisuudessa olevansa Nicole, lapsi joka salakuljetettiin turvaan Gileadista. Seikka jota Gilead ei hyväksy, he haluavat Nicole-vauvan takaisin keinolla millä hyvänsä. Kasvattivanhempien murhan jälkeen Mayday-vastarintaliike aikoo soluttaa Nicolen takaisin Gileadiin kanadalaisena käännynnäisenä Helmi-tyttöjen mukana. Helmitytöt ovat nuoria tätejä Gileadista, jotka toimivat lähetyssaarnaajina. Nicole matkaa helmityttöjen kanssa Gileadiin nimellä Jade. Jadea aletaan kouluttaa tädiksi, mutta hänen on vaikea olla kuuliainen, nöyrä ja gileadilainen.

Tarinat on limitetty toisiinsa, kerronta on minä-muodossa. Kyse on voimakkaasta välien selvittelystä ja Gileadin tulevaisuudesta, vaikka ulkopinta ei juurikaan väreile. Gileadissa joku maydaylainen järjestelee asioita, ja on yhteydessä sekä helmityttöihin että Kanadan maydaylaisiin. Tätien yhteisössä on kova mutta näkymätön valtataistelu. Gileadin teloitukset jatkuvat. Miehet edelleen käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Johtavat miehet elävät omien naisia alistavien sääntöjen mukaan.

Juonesta: 
Lydian tarinasta ilmenee vallankumous ja yhteiskunnan synty. Lydia on päässyt asemaansa uhrausten kautta mutta vanhan Lydian elämän tarkoitus on uudistaa ja parantaa Gilead. Hänellä on laajat verkostot ja saa toiset toteuttamaan suunnitelmat. Hänellä on kärsivällisyyttä, viisautta, kykyä vaikuttaa ihmisiin. Lydia on kova ja periksi antamaton. Tätikoulutuksessa Agnes kuten Daisy saavat pieniä vinkkejä, kun lukevat Raamattua. Juoni on koukuttava, sillä koulutettaville ujutetaan myös tietoja heidän oikeista vanhemmista. Kuka on kaiken takana???

Kirjan on kiinnostava ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi, onnistuuko maydaylaisten suunnitelma ja jääkö joku kiinni. Miten käy Agnesin, Nicolen, ja Lydian? Saavatko Agnes ja Nicole nähdä äitinsä? Ensimmäisen kirjan Orjattaren?

Arvio:
Margaret Atwoodin teos Testamentit on jännittävä ja herättävä teos, toivoa ei saa menettää, mutta voiton eteen pitää uhrautua. Mainio jatko-osa Orjattaren tarinaan.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tästä on tehty tv-sarja, joka on lisännyt kirjan suosiota. Itse en ole sarjaa katsonut.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia on myös hyytävän hyvä:
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Ray Bradbury: Fahrenheit 451, ilmestynyt 1953, suomentanut Einari Aaltonen, Sammakko 2019, sivumäärä 223.

Fahrenheit 451 -lämpötila jossa painopaperi leimahtaa tuleen ...

Fahrenheit 451 -romaanin päähenkilö Guy Montag on palomies, yhteiskunnassa, jossa palomiehen tehtävänä on sytyttää ja polttaa kirjat.  Guy Montag on 30-vuotias, ja toiminut isänsä ja isoisänsä tavoin palomiehenä. Kymmenen vuotta palomiehenä on takana, kerosiinin haju on tarttunut ihohuokosiinkin. Vaimo Milred on kotona ja nauttii näköseinän lähetyksistä. Parilla ei ole lapsia.

Kirja on jaettu kolmeen osaan.

Ensimmäinen kertoo orastavasta muutoksesta. Kaikki alkaa, kun sankarimme Guy Montag kotiin tullessaan tapaa naapuriin muuttaneen perheen herttaisen tytön Clarisse McClennanin, joka toisin kuin muut ihmiset, kävelee ulkona, havainnoi kukkia, ja hyönteisiä. Clarisse kysyy Guylta, onko tämä onnellinen. Samana iltana Montagin vaimo Milred yrittää itsemurhaa popsimalla purkillisen unilääkkeitä. Guy soittaa ambulanssin, ja Milredin vatsa imetään kuivaksi ja veri vaihdetaan. Milredin muisti resetoituu eikä hän muista mitään itsemurhayrityksestään, ja jatkaa näköseinäsarjojen töllöttämistä.

Eletään modernissa yhteiskunnassa, jossa tavoitellaan onnellisuutta. Massaviihde turruttaa ihmisiä. Kirjat pitää polttaa, sillä ne voivat pahastuttaa jota kuta. Idea on tullut aluksi ihmisiltä itseltään, mutta nyt diktatuuri ylläpitää urkintajärjestelmää, ja ihmisten kirjat poltetaan, ja kirjojen omistaja viedään saamaan hoitoa tai vankilaan.

Toisessa osassa ilmenee, että Montag on ottanut joitain kirjoja haltuunsa, hän yrittää jatkaa kerosiininkatkuista arkeaan, mutta on yhä tietoisempi elämänsä tyhjyydestä, vääryydestä ja moralittomuudesta. Hän jää pois töistä, ja lueskelee kirjoja. Hänen pomonsa Beatty tulee kertomaan totuuden palokunnasta. Ihmisille on sepitetty valehistoria, että palokunta olisi perustettu polttaamaan kirjoja. Beatty antaa Montagille vuorokauden aikaa tulla töihin ja tuhota kirjat.

Menemättä jokaiseen juonen käänteeseen, niin varo kuitenkin jatkossa juonipaljastuksia.

Montag palaa töihin, mutta muuttuneena miehenä. Hän lähtee vastentahtoisena polttokeikalle, joka kohdistuu  hänen omaan taloonsa. Milred on ilmiantanut hänet. Montag tekee ratkaisunsa, liekinheitin laulaa, ja mies lähtee kolmannessa osassa epätoivoiseen käpälämäkeen, sähköinen hurtta perässään. Montagin pelastaa suora tv-lähetys, joka vaatii nopeaa loppuhuipennusta, kun Montagia ei saada riittävän nopeasti kiinni, väärä mies likvidoidaan.

Syttyy kolmas ydinsota joka pyyhkii kaupungin pelkäksi tomuksi. Paetessaan Montag on löytänyt yhteisön, joka pitää mielessään kirjoja, ja aikoo rakentaa sodan jälkeistä maailmaa.

Teoksen lopussa lainataan Ilmestyskirjaa (Johanneksen ilmestys 22:2)
"Keskellä hänen katuansa ja molemmilla puolilla virtaa seisoi elämän puu, joka kantoi kaksitoistakymmeniset hedelmät, ja antoi hedelmänsä kunakin kuukautena, ja puun lehdet pakanain terveydeksi".

Teoksessa mainitaan Nicholas Ridley, joka poltettiin protestanttina Oxfordissa roviolla 1555.

Maailma
Montagin maailma on voittanut kaksi ydinsotaa, ja 2000-lukua eletään. Ihmiset ovat itse kritisoineet kirjoja, ja niiden aiheuttamia epämukavia ajatuksia, tai niiden on ajateltu "solvaavan" jotain. Yhteiskunta on pinnallistunut ja ihmiset seuraavat tv-lähetyksiä kotien seinätelevisioista. Sarjahenkilöistä on tullut perheenjäseniä. Kymmenet yrittävät itsemurhaa. Monen huvina on ajaa maaseudulla, ja ajaa kulkureiden yli.
Palomiehet polttavat taloja, jossa on kirjoja. Ihmiset ilmiantavat toisiaan. Ohjelmoidut konehurtat etsivät ei-toivottuja ihmisiä ja antavat heille kuolettavan ruiskeen. Takaa-ajoja seurataan suorassa tv-lähetyksessä.
Maapallolla on kilpavarustelu, uutiset on manipuloituja. Presidentti on vallassa ja on nimeltään Winston Noble, mutta todellista demokratiaa ei ole. Tiede on muuttunut lähinnä ydintutkimukseksi. Kirjallisuuden ja taiteen professorit on pantu viroiltaan.

Näytelmäkirjailijoista mainitaan Bernard Shaw, Luigi Pirandello, ja tietenkin William Shakespeare, ja kirjailijoista Faulkner.

Fahrenheit 451 tipahti myös Oksan hyllyltä NÄIN
****
Ray Douglas Bradbury (22.8.1920 - 5.6.2012) oli kuuluisa yhdysvaltalainen scifi-kirjailija. Fahrenheit 451 ilmestyi kirjana 1953, ja siitä on tehty myös elokuvaversioita 1966 ja 2018. Bradbury kirjoitti teemasta eri novelleja, joita julkaistiin lehdissä.

Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin, entä sinulla?

Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin,  entä sinulla? alkuteos I'm OK – You're OK 1967, suomentaja Mirja Rutanen,  Otava 1973, sivumäärä 323.

Thomas A. Harrisin teos Minulla menee hyvin, entä sinulla? perustuu Eric Bernen (1910 - 1970) kehittämään transaktioanalyysiin.

Bernen mukaan ihmisen minätilat ovat jakautuneet kolmeen osaan vanhempaan, aikuiseen ja lapseen.  Vanhempi ja lapsi -tilat perustuvat varhaislapsuuden kokemuksiin ja ne ovat tallentuneet muistiin jo 1-5-vuotiaana. Lapsi-tilan 'tallenteet' ovat paljolti tunteita. Kirjasta päättelen että jokaisella on nämä kolme minätilaa eri tavalla kehittyneinä.

Toinen perustavanlaatuinen analyysi on oma asenne ja toisen asenne, eli "minä olen OK" tai "minä olen ei-OK".
1. Minä en ole OK, sinä olet OK, pieni lapsi tuntee näin, sillä lapsi on riippuvainen vanhemmastaan, jota pitää esikuvanaan.
2. Minä en ole OK, sinä et ole OK, eli jos vaikka vanhempi kaltoinkohtelisi lasta, niin silloin lapsi tajuaa, että vanhempikaan ei ole OK.
3. Minä olen OK, sinä et ole OK. Tämä myös pätee väkivallan kokeneeseen nuoreen
4. Minä olen OK, sinä olet OK.

Neljäs porras tapahtuu "aikuinen" -tilassa. Tämä ei ole automaattinen, eli vaikka olisin OK, ja suhtaudun, että sinäkin olet OK, mutta toinen voi luiskahtaa aikuisen tilasta, lapsen tai vanhemman käytökseen.

Jokaisen minätilaan liittyy tyypillinen kaavamainen käytös, ja ilmeet. Tämä tapahtuu varmasti huomaamatta usein konfliktitilanteissa ja stressissä, puuskahdukset ei tästä tule mitään, minä en ala, minusta ei ole mihinkään, luovutan, ovat tyypillisesti lapsen reaktioita. Vanhempi vastaavasti tarttuu kaavoihin, meillä tehdään aina näin, sinuun ei voi luottaa, et osaa, anna minä teen, ennen oli paremmin, mihin nuoriso on menossa.

Minätiloista lapsi ja vanhempi ovat varmoja, aikuinen on epävarma. Aikuinen on ainoa minätila, missä voi kestää epävarmuutta ja saada objektiivista tietoa.

Harris pohtii, miksi ihmiset muuttuvat?
-heihin koskee riittävästi
-hidas epätoivo tai ikävystyminen
-oivallus että haluan muuttua
Kaikki eivät oivalla tai eivät halua muuttua, mutta aikuinen pystyy (ehkä) muuttumaan.

Harris käy läpi erilaisia transaktioita käyttäen tiloja V, A ja L. Keskustelijan ikä ei ole ratkaiseva, keskustelut voivat olla aviopuolisoiden välisiä. Harris tarkastelee yhden luvun verran aviokriisejä, jotka johtuvat hänen mukaansa transaktio-ongelmista, jotka taas johtuvat siitä, että puolisoiden lapsi, vanhempi tai aikuinen  on erilainen.

Jotkut keskustelut tapahtuvat vanhemmalta vanhemmalle, ja se jatkuu tyyliin: 

-Linja-auto on myöhässä. 

-Minun nuoruudessani kulkivat. 

Kaikki menee huonommaksi  jne

Vanhemman minätilassa päivitellään nykymenoa. 

Vanhempi viestii lapselle ja hän takaisin. Kaikki transaktiot eivät ole symmetrisiä.

Kaikki transaktiot eivät täyty, jos vanhempi huutaa lapselle, voi jopa lapsi  vastata vanhemmalleen kuten aikuinen aikuiselle, ja kommunikaatio sammuu. Harrisin mukaan kommunikaatio sammuu, jos transaktiovektorit leikkaavat. Transaktiovektori on Jokken keksintö.

Isä (vanhemman tilassa) voi huutaa pojalle, että sääntöjä pitää noudattaa, eikä sinusta tule mitään, kun on luistimesi eivät ole sovitussa paikassa. 

Poika (Aikuisen tilassa) vastaa. Isä vein ne teroitettavaksi, ja saan ne tänään. Maksoin teroituksen viikkorahoistani. 

Kommunikaatio sammuu, koska transaktiovekroeit leikkaavat. Aikuinen isä sanoisi, hienosti toimittu, mutta luultavasti käy kuten Harris ennustaa: kommunikaatio sammuu.

Harris käyttää nobelisti Sinclair Lewisin Babbittin dialogia  esimerkkinä monessakin kohtaa.

Transaktioita on erilaisia. 

Vetäytyminen on yleinen taktiikka. 

Rituaaleissa ollaan  yhdessä, mutta ilman mitään todellista syvällistä yhteyttä aikuinen -aikuinen -tasolla. 

Eräs yleinen transaktioiden muoto ovat pelit:

Pelit ovat jatkuvien ja täydentävien motiiveiltaan salattujen vuorovaikutusten sarja, joka johtaa selvästi määrättyyn ja ennustettavaan päämäärään. Pelissä on salattu motiivi, se on siksi pohjimmaltaan epärehellinen transaktio, pelillä haetaan etua, ja se on monesti dramaattinen.
Minun on parempi -pelin salattu motiivi on se, että sisimmäni pelaaja todellisuudessa tuntee, että minä olen huonompi kuin sinä, ja pelaaja hakee Ei-OK -tunteelleen dialogissa lievennystä tai pönkitystä. Onko siis kehuskelun motiivi se, että itsetunto on huono?
Kirja ei paljoa  käy läpi pelejä, ilmeisesti Berne on käynyt ne läpi.

Harris mainitsee Mikset sinä -pelin jossa kieltäydytään tekemästä mitään.

Kyllä mutta -peli  on tuttu kaikille, ja sen salattu motiivi on torpata toisen ehdotus.

Harris käy läpi terapia- ja hoitotapauksia, jotka kokonaan sivuutan. Mainitsen, että avioliittotapauksessa Harris analysoi puolisoiden kommunikaatioita, ja teorioi  eri minätiloista. Vaikeuksia tuottaa (lapsuudessa) hemmotellun pojan, ja monilapsisen perheen tyttären avioliitto. Lapsena hemmotellun miehen lapsi-minätila on kontaminoitu aikuisen minätilaan. Yhteensopivuusongelmia on kyseisellä parilla paljon, eikä avioliitto onnistu.

Teoksessa kuvataan normaalia tilannetta perheessä, jossa jaetaan lapsille pikkuleipiä. Nelivuotias saa oman pikkuleipänsä, josta on pala poissa. Hän huutaa, että se on rikki, ja heittää sen maahan, jolloin se on lopullisesti rikki. Harrisin tarinasta päättelen, että lapsi jää tällöin ilman pikkuleipää. Vaikka lapsen OK-tunnetta voidaan kasvattaa, Harris mainitsee, että lasta pitää valmentaa kestämään vastoinkäymisiä, sillä elämässä tulee vastaan loputon sarja pettymyksiä.

Kirja on kirjoitettu 1960-luvulla, Harris on ollut julkaisuhetkellä 57-vuotias, ja siinä näkyy selvästi 1960-luvun tilanne USA:ssa. Vietnamin sodasta puhutaan. Harris toteaa, että aasialaiset saavat aika erikoisen kuvan siitä demokratiasta, mitä Vietnamiin tuolloin vielä yritettiin väkisin viedä. Ajankuva tulee mielestäni esiin puhuttaessa avioliitosta, seksistä, ja parinmuodostuksesta. Harrisin mukaan esiaviolliset suhteet voivat olla joillekin hyvin haitallisia, ja alentaa itsekunnioitusta, ja vaikeuttaa avioliittoa. Harrisin mukaan myös avioton raskaus on ollut todella häpeällistä. Samalla Harris tuo esiin sen, että vaikka puhutaan rodullisesta tasa-arvosta tuolloin "valkoisen" seurustelu "mustan" kanssa on ollut vielä häpeällisempää. Varmasti totta, vaikka sitä on vaikea lukea. Harris selittää sitä minä-tilalla vanhempi, jossa on muinaisia sääntöjä.

Muutamia hajahavaintoja. 

Harris käsittelee lasten kehitystä, hänen mukaansa adoptiolapsella tai kasvattilapsella tulee helposti voimakkaampi Ei OK -tunne, vaikka vanhemmat hoitaisivat leiviskänsä hyvin. 

Avioerolapsi helposti pohtii omaa syyllisyyttään, lisäksi hänen Vanhempi-tilaan tallentuu epäsopua. Raskaus ja synnyttäminen  on naiselle herkkää aikaa, jolloin puolison pitäisi erityisesti rakastaa häntä.

Huojentavaa on toisaalta Harrisin sanoma, että emme voi muuttaa menneisyyttä, eli tässä hetkessä elämme ja tulevaisuutta voimme kommunikaatiollakin muuttaa.

Thomas A. Harrisin kirjoittama bestseller Minulla menee hyvin, entä sinulla? on edelleen kiinnostava katsaus transaktioanalyysista ja siitä kuinka voisimme kokea, että minä olen kunnossa, ja myös sinä olet kunnossa.
*****
Thomas Anthony Harris (1910 - 1995) oli amerikkalainen psykiatri, joka muistetaan juuri tästä teoksesta.

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys, kasvun paikkana Nokia, Otava 2013.
Miki-taskukirja, sivumäärä 995.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila (s.15.8.1950) on kirjoittanut ja osin sanellut muistelmansa, toimittaja Harri Saukkomaa (s.1957) vastaa kirjallisesta lopputuloksesta. Teoksen pääpaino on tietenkin Ollilan Nokia-vuosissa, tarina itse asiassa alkaa siitä kun 16.1.1992 Jorma Ollila nimitetään yhtiön toimitusjohtajaksi. Pääjohtajaa pidettiin liian nuorena, hän oli 41-vuotias. Pörssikurssi laski 10 %. Nokia oli syvässä kriisissä, ja sitä oltiin yritetty myydä Ericssonille, mutta ei ollut kelvannut, sillä Nokiassa oli tappiollinen kulutuselektroniikka ja monia pulmia. Kuten kirjan alussa todetaan Suomi ja Suomen talous olivat romahduspisteessä, mutta sitten Ollilan tarinaa käydään kronologisesti läpi.

Tämän kirjan alkuosa on antoisaa, eli muistoja Jorma Ollilan elämänvaiheista. Tarina tavallisen perheen esikoisesta, ja siitä miten hiljalleen noustaan hierarkiassa ylöspäin yhä vaativimpia tehtäviä. Jorma Ollila on kotoisin hyvin tavallisesta suomalaisesta perheestä Kurikasta. Jorma Ollila  asui Pohjanmaalla lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa, jolloin isä oli töissä Turussa Vihannon sähkössä ja Ollila kävi Vasaramäen ja Kähärin kansakoulua lyhyen aikaa, kunnes perhe muutti Vaasaan. Ollilla pääsi stipendillä lukioikäisenä Atlantic Collegeen Walesin, missä oli kansainvälisiä opiskelijoita, Suomesta Ollilan lisäksi  Pentti Kouri. Ollila keskittyi  Walesissa matematiikkaan, fysiikkaan ja taloustieteeseen. Suomeen tultua hän pyrki Otaniemeen, ja pääsi Teknilliseen fysiikan osastolle, ja myöhemmin Helsingin yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan kansataloustiedettä. Ollila meni naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsia, Uran kannalta on mielenkiintoista, että Ollila oli SYL:n puheenjohtaja,  SYL oli tuolloin tärkeä aitiopaikka, puheenjohtajan valinta oli  poliittiisten ylioppilaskuntien edustajien väännön tulos. Ollila sai kutsun myös tuolloin Tamminiemeen SYL:n edustajana ja Linnan juhliin. Tätä opiskelijapoliitikan perua on varmasti vuoden 1999 presidentinvaalitunnustelut, jolloin Jorma Ollilaa pyydettiin porvariehdokkaaksi. 

Jorma Ollila rekrytoitiin Citibankiin, mistä häntä kosittiin SYP:iin ja EVA:an, mutta hän menee Nokiaan rahoitusjohtajaksi. Nokia oli tuolloin Kari Kairamon johtama. Kairamolla oli visio, mutta hänelle ei käynyt hyvin. Yhtiö joutui käymään Suomen laman myötä raskaita aikoja, Nokian paperi myytiin Yhdysvaltoihin. Yhtiössä oli kulutuselektroniikkaa, joka piristyi Saksojen yhdistyessä, mutta joka myöhemmin 1990-luvulla jouduttiin myymään. Jo ennen Suomen totaalista lamaa Nokialla oli vaikeaa. Mustasta maanantaista 19.10.1987 alkoi ongelmavyyhti, ja 1988 vuosi oli kauhea. Kairamon kuoleman jälkeen tilalle astui Vuorilehto. Ollila siirretään matkapuhelindivisioonan johtajaksi. Tuolloin matkapuhelin markkinoita hallitsi yhdysvaltalainen Motorola. Kun Ollila aloitti toimitusjohtajana 1992 oli Nokian ja Suomen talous kuralla. Ollila oli 1990-luvun loppuun toimitusjohtajana, sitten pääjohtajana, ja lopulta vuoteen 2012 asti hallituksen puheenjohtajana.

Nokian kehitys ei ole ollut lineaarista eikä, jatkuvaa nousua, ja sitten laskua, vaan hyvin vaihtelevaa. Itse asiassa Nokia oli monesti hyvin ahtaalla, ja Ollilan asema vaakalaudalla. 1990-luvulla matkapuhelinyleistyi ja 2000-luvulla se oli yhä useammalla. Kun puhelin oli vain puhelin ilman kunnon kameraa, ja nettiä, sillä puhelimella soitettiin ja lähetettiin tekstareita. 

Jorma Ollilan tekstistä päättelin, että hänellä oli hyvä tiimi ympärillään. Olli-Pekka Kallasvuo, joka valittiin Ollilan tilalle 2006 toimitusjohtajaksi, oli tullut 1980 yhtiöön lakimieheksi. Muita avaintoimintoja johtivat kauppatieteilijä Sari Baldauf, tekniikan tohtori Matti Alahuhta, kauppatieteilijä Anssi Vanjoki,  ja kauppatieteilijä  Pekka Ala-Pietilä. Dream-Team tai Viisikko kävi paljon vaikeita aikoja. Tehtävt muuntuivat, ja ongelmat ratkaistiin. Nokialla oli siis paljon ongelmia. Se oli monialayhtiö, jossa oli tappiollisia osia, joista ei oletu haluttu luopua, tai se olisi ollut liian kallista. Nokia kuitenkin keskittyi puhelimiin ja verkkoihin. Salossa Ollila ajoi läpi siirtymisen kolmivuorotyöhön. Matkapuhelimet ja verkot ovat globaalia liiketoimintaa, eli yhtiön piti kansainvälistyä. Lisäksi myöhemmin oli ongelmia komponenttien saamisessa ja logistiikassa.

Nokian arvoista, ja arvojen mukaan toimimisesta on hedelmällistä tarinaa. Slogan Connecting People oli kyllä todella hyvä, ironista ehkä, että Applen i on todella nerokas. I on minä, mutta tarkoittaa vielä lisäksi internet, individual, instruct, inform, ja inspire. Apple lanseerasi vasta 2007 ensimmäisen iPhonen, eikä Nokian Symbian-pohjaiset puhelimet pystyneet haastamaan, ja MeeGo kortti jäi kääntämättä, kun Nokia valitsi Olli-Pekka Kallasvuon jälkeen toimitusjohtajaksi kanadalaisen Microsoft-taustaisen Stephen Elopin. Elopin tarinaa ei kerrota kirjassa, mutta se oli Nokian puhelimien hautajaissaatto. Mutta Nokia myi miljoonia puhelimia, ja nousi Ollilan aikana maailman ykköseksi, hallitsi Kiinan markkinoita. Yrityksen kasvussa oli monta kriisiä. Kassakriisi, monialayhtiökriisi, logistiikkakriisi, ja ongelmat operaattorien kanssa. Nokian menestyksen salaisuus oli oikea ajoitus digitalisaatiossa, eli GSM:stä tuli standardi. Nokia panosti digitaaliseen tulevaisuuteen, ja oli aivan ykkönen. NGage-puhelimen idea oli loistava, mutta se ei lyönyt läpi vuonna 2003. Kun internet kunnolla löi läpi, iPhonet valtasivat alaa, ja android-puhelimet. Nokia jäi sivuraiteille, Nokiasta ei Ollilan mukaan kehittynyt ohjelmistotaloa. Ollila antaa itselleen, ja tiimilleen puhtaat paperit, mutta rivien välistä voi päätellä, olisiko voitu tehdä toisia valintoja, toimitusjohtajanimityksissä, uudistamisessa? Menneisyyttä ei voi kuitenkaan muuttaa. Ollilan tekstistä kyllä voi päätellä, että palaverikulttuuri muuttui, nälkä uudistaa muuttui.

Jorma Ollila, joka tänään täyttää 70 vuotta,  tunsi henkilökohtaisesti Microsoftin Bill Gatesin, ja Applen Steven Jobsin. Jobsin jo Pixar-ajalta. Gatesin kanssa ei ryhdytty yhteistyöhön, eikä Microsoft ole saanut samaa asemaa langattomassa viestinnässä, kuin tietokoneissa. 

Nokia on nyt verkkoyhtiö, sen liikevaihto oli 2019 edelleen 23,3 miljardia euroa. Osakkeen hinta oli vuonna 2000 65 euroa. Tosin teknokupla puhkesi vuonna 2001, mutta Nokian osake on laskenut, mutta se on viime vuosina pyörinyt 4 euron molemmin puolin, ja oli alimmillaan noin kaksi euroa.

Varmasti kirjan luettuaan voi pohtia, onko Nokian menestys ollut mahdottomuus, näin pienessä maassa, noin loistava yritys. Menestys oli kuitenkin mahdollista yli vuosikymmenen, ja tuotti paljon vientituloja, veroja kunnille, ja valtiolle. Nokian optio-ohjelmat tekivät miljonäärejä.

Kirjan lukeminen oli antoisaa. Hyvin antoisaa oli lukea ylä- ja alamäistä, sekä Ollilan johtamisopeista, joiden yksi kulmakivi on viestintä.

Oma suhteeni Nokiaan on tyypillinen suomalaisen suhde yritykseen.

Kuvassa on Nokia 3310:n laatikko, ja kaksi vielä toimivaa puhelinta, toisessa "erikoiskuoret".

Nokian laatikoissa on Nokia motto "Connecting People".

Connecting People oli hyvä ohjenuora. Joka toimi ja Nokia menestyi.

Perus-Nokioita oli enemmänkin. 

Olin Nokialle uskollinen hyvin pitkään, minulla oli vielä Nokia Symbian 720 , työkännykkänä Nokia Lumia 630. Nyt olen ostanut Samsung Galaxy S9:n. 

Ulkoa päin katsottuna Nokian firmaa vaivasi se, että kun menestyttiin, kaikki halusivat osalliseksi menestyksestä.  Menemättä henkilötasolle niin ihmettelin monia johtajarekrytointeja, poliitikkotaustaisiakin ihmisiä meni Nokialle johtajiksi, mikä oli heidän lisäarvo ja motivaatio, verrattuna oikeasti avoimen rekrytoinnin kautta valittuihin? Myöhemmin poliitikot rehvastelivat, että Suomella menee hyvin, ja jakoivat mittavia verotuloja valtion budjettien kautta. Finanssikriisi paljasti Suomen talouden lahot tukijalat, ja vuotta aikaisemmin Apple oli tullut puhelinmarkkinoille. Kaikki arasivat, miten Elopin kanssa kävi. Huonosti. Eikö Nokiassa huomattu, että internetin myötä maailma muuttui. Kuvia, videoita jaettiin, ja eri chattisovellukset olivat yhä yleisempiä. Facebook perustettiin jo2004, Youtube alkoi pyöriä 2005. Nintendo julkaisi käsipelikonsoleita 2000-luvu alussa, joissa oli kosketusominaisuus (tikku), kuinka tästä ei tullut mieleen, että kännykästä tulee koskettelukone ja teinien elämän keskipiste, Nykyisin älykännykkä on miltei kaikilla hipelöitävänä vauvasta vaariin. Yhdessä kännykässä, on koko netti, insta, vanhemmille Facebook, twitter, pankki- ja  parkkisovellukset...

Johannes Linnankoski: Pakolaiset

Johannes Linnankoski: Pakolaiset, 1908, WSOY 1949, sivumäärä 163.

Johannes Linnankosken Pakolaiset kuvaa vanhan hämäläisen talollisen, lapsettoman leskimiehen  Juha Uutelan avioliittoa Keskitalon Mantan (23 v) kanssa. Uutela, joka lähenee 70-vuotispäiviään, on ollut 45 vuotta naimisissa, eikä hän tiedä, että Manta kantaa toisen lasta, eikä Mantan isä Kustaa Keskitalo kestä kyläläisten puheita. Naimakaupoista sovitaan ja Uutelan rahoin maksetaan Keskitalon perheen velat, ja ostetaan tila Savosta, jonne vävypojan kanssa muutetaan.

Juha Uutela puhkuu tarmoa ja hän menee kääntämään syksyllä savolaista maata:
Hän itse ohjasi toista auraa, hämäläishevoset edessä ja ohjakset pitkänä kaarena niskalla riippuen. Toisen takana seisoi Vihtori. Se oli juhlallinen hetki, kun kumpaisenkin auran takaa kuului yhtaikaa »soh!» ja he lähtivät ensimäistä vakoa viilettämään. s.72
Keskitalon kiirastuli on kertoa Mantan raskaudesta. Uutela ei ole päässyt vaimonsa vakoa viillettämään, ja Savossa nuori vaimo pulskistuu. Savossakin hymyillään, kun vävy on appea vanhempi. Keskitalo pohtii, ja lopulta kertoo Uutelalle totuuden, joka raivostuu ja joutuu tolaltaan, ja väliltä tyyntyy. Poika syntyy ja Kustaaksi kastetaan.

Uutelan ajatusten kiirastuli on, miksi? Miksi häntä höynäytettiin, ja miksi hän ei ajatellut. Hän erittelee motiivejaan. Uutela päätyi siihen, että rikkoi elämänlakia vastaa ja nai nuoren. Hän janosi nuoruutta. Toiseksi kehä umpeutui. Juha Uutela oli alunalkaen äpärä ja renkipoika, äpärä, joka omalla ahkeruudellaan oli nostanut itsensä talolliseksi. Nyt hänen poikansa ja perijänsä olisi äpärä ja vielä rengin äpärä.

Teos päättyy Uutelan kuolinkorinoihin, hän tekee testamentin poikansa, ja vaimonsa hyväksi, ja jättää sisarelleen 7000 markaa, ja Kustaalle 1000 mk, ja mahdollistaa Keskitalojen muuton takaisin Hämeeseen.

Pakolaiset on hyvä romaani ja lainaan tähän loppuun V.A Koskenniemen arvioinnin lopun:
Se eetillinen ilmakehä, joka ympäröi kertomusta hämäläisen korvenraatajan sieluntaistelusta, panee yhdessä romaanin harvinaisten taiteellisten ansioiden kanssa toivomaan, että tämä hieno ja vakava kirja ajasta aikaan, vuosikymmenestä toiseen löytäisi tiensä sinne, mistä se on lähtöisinkin: Suomen kansan sydämeen.
1927    V.A. Koskenniemi.

******
Johannes Linnankoski (1869 - 1913) ristimänimeltä Vihtor Johan Peltonen oli suomalainen kirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat Pakolaiset ja Laulu tulipunaisesta kukasta.

Magdalena Hai: Susikuningatar

Magdalena Hai: Susikuningatar, Karisto Oy 2014, sivumäärä 448.

Susikuningatar päättää Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogian.

Umbroviassa on tehty vallankumous, jonka vuoksi kuninkaallinen perhe on ollut maanpaossa. Susikuningattareksi mielivä minäkertoja Gigi on perheen kuopus ja hänen ystävänsä on katupoika Henry Delafordie ovat muuttaneet pois Vihreältä saarelta. Henry on ulkomaan toimittaja ja Gigi on mestari Oniwakan valmennuksessa Pariisissa tavoitteena on taistella Umbrovian valtaistuimesta. Gigin uskollisin tuki on ihmissusi Aren Mussovits, joka varjelee Gigin henkeä. Vallan anastaja Andros Epirikos lähettää Gigin perään tappajia ja vimeisempänä Mussovitsin toisen veljeksen Rufuksen. Miksi veljekset ovat toistensa verivihollisia?

Ne lukijat, jotka ovat lukeneet sarjan aiemmat osat, kahlaavat helposti 448 sivua hurmeenhohtoisen päättösaagan läpi, missä valmentaudutaan, lähdetään matkalle läpi Euroopan Umbroviaan, missä  Gigin pitää lunastaa asemansa Varcolacien johtajana. Sitten alkaa taistelu Umbrovian hallinnasta, ihmissusien olemassaolosta, ja vietetään verirituaaleja, sillä Gigin perimässä on monta pisaraa ihmissutta.

Itse luen aika vähän tällaisia kirjasarjoja, mutta luin tämän uteliaisuuttani, ja yllätyin positiivisesti. Trilogia oli ehyt tarina, ja riittävän omaperäinen, lisäksi tarinaa oli mukavasti maustettu tutuilla fantasia-genren kliseillä, kuten ihmisten tosinimillä (Maameren tarinat), mekaaniset osat (Tähtien sota), soturien jalostus (Taru Sormusten herrasta) ja monella muulla mitä en tiedä. 

Gigi kasvaa johtajuuteen, ja Henry on assistentti, joka antaa hyvän neuvon väijytyksen  jälkeen  "Älä ole marttyyri, ole kuningatar". Ihmissusien kuningatar onkin jatkossa varsin raju johtaja ja tappokone naginatansa (kirjan kannen kuvassa?) kanssa, mekaaninen silmä näkee pimeässä, ja muutenkin ihmisen auran, veri Gigille maittaa ja homma etenee. En olisi päättöosaa suosittelemassa  alakoulu-ikäisille, mutta tämä on päättöosa. Meno on verenkarvaista ja raakaa  mutta kuuluu genreen. Sodan keskellä nuori saa pohdittavaksi ikiaikaista hyvän ja pahan taistelua.

Magdalena Hain Susikuningatar on erinomaista kesälukemista teini-ikäisille ja sitä vanhemmille verifantasian ystäville.

Henry ja Gigi -trilogia:
Kerjäläisprinsessa (1.7.2020)
Kellopelikuningas (23.7.2020)
Susikuningatar

Erin Hunter: Soturikissat, villiin luontoon

Erin Hunter: Soturikissat, villiin luontoon, alkuteos Warriors Into the Wild 2003, suomentaja Vesa-Matti Paija, Art House 2014, sivumäärä 271.

Soturikissat on kuuden eri kirjoittajan luoma fantasiakirjasarja. Sarjasssa on viisi saagaa, ja jokaisessa saagassa on kuusi osaa. Villiin luontoon on ensimmäisen saagan ensimmäinen kirja. Päähenkilöt ovat metsässä asuvia villikissoja. jotka ovat kukin omassa klaanissaan. Klaaneja on neljä Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani sekä Varjoklaani. Klaaneilla on reviirinsä, joista taistellaan. Klaanit asuttavat metsää, reviirit leikkaavat Nelipuun kohdalla, jonne kokoonnutaan rauhanomaisesti täyden kuun aikaan, muulloin jokainen klaani turvaa omaa reviiriään tarvittaessa voimatoimin.

Klaanilla on päällikkö, varapäällikkö ja parantaja. Klaanilla on soturit, oppilaat, joista tulee sotureita. Kuningattaret ovat naaraita, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja. Klaaninvanhimmat elävät kissanpäiviä.

Villiin luontoon
Kirjan päähenkilö on kotikissan pentu Ruska. Ruska näkee unta hiiren pyydystämisestä. Myöhemmin kun Ruska kulkee metsässä, Myrskyklaanin oppilas Harmaatassu hyökkää Ruskan kimppuun. Ruska pitää puoliaan. Myrskyklaanin kissanpäivät ovat ohi, sillä se on muiden klaanien ahdistama ja pelottavin on Varjoklaani. Klaanilla on vähän soturioppilaita, eikä poikasiakaan synny. Klaanin parantaja Täplälehti on saanut merkin Tähtiklaanilta tähdenlennon muodossa, tuli on ainoa, joka pelastaa. Niin punaruskea pikkukolli pääsee klaaniin klaanipäällikkö Sinitähden päätöksellä. Klaanissa Ruska joutuu puolustamaan kunniaansa ja paikkaansa. Ensimmäisessä taistelussa hänen kaulapanta lähtee, ja hän on vapaa ihmisten ikeestä. Jatkossakin Ruskan kotikisu-taustasta ja  hajusta vinoillaan, ja Ruskaa aliarvioidaan. Ruska aletaan kouluttamaan soturiksi, ja hänen oppilasnimensä on Tulitassu.

Tulitassu aloittaa koulutuksensa ja syö ensimmäisen hiirensä, oppii saalistamaan, hänelle opetetaan klaanin rajat, joita puolustetaan ja lopulta soturin vala.

Kirjassa on kyse sankarisaagasta ja Tulitassun kasvutarinasta sankariksi vaikeuksien keskellä.
"Tulitassu sähähti: Hän tunsi muinaisten kissahenkien heräävän syvällä hänen sisimmässään: Kaikki merkit kotikissasta olivat nyt poissa. Hänen soturiverensä kuohui, Hän janosi taisteluun - puolustamaan reviriiän sekä suojelemaan klaaniaan." s.90

Ymmärrän Soturi-kissojen suosion:Tässä on hieno kasvutarina. vaikeudet voitetaan, ahtaasta asemasta selvitään, ja kasvetaan haasteiden mukaan. Jännittäviä juonenkäänteitä on paljon. Minusta klaanielämä muistuttaa Ruohometsän kansan vastaavaa, jossa villikanit asuvat yhteisöissän, ja puolustavat reviirejään, ja väistelevät ihmistä.

Tulitassu etenee koulutuksessaan ja löylyttää erakoksi karanneen Keltahampaan Varjoklaanin parantajan. Hän rikkoo soturivalaansa ruokkiessaan Keltahammasta. Tulitassu on siis siis saagojen kaksijakoinen sankari, tekee urotekoja, mutta rikkoo klaanin perinteitä. Keltahammas tuodaan Myrskyklaaniin, mutta saa pitää henkensä, mutta rangiastukseksi Tulitassu joutu hoitamaan tätä.

Klaanien välillä on ollut tasapaino, jota Varjoklaanin päällikkö Rikkotähti vaatii muutettavaksi. Syntyy klaanien taisteluita, mutta myös Myrskyklaanin sisällä on epälojaaliutta ja kieroilua. Myrskyklaani joutuu hyökkäyksen kohteeksi, ja Tulitassu joutuu pitämään puoliaan, mutta on vapauttamassa kaapattuja pentuja. Tulitassu ja Harmaatassu korotetaan sotureiksi, soturinimillä Tulisydän ja Harmaaraita.

Tulisydän joutuu jatko-osissa ratkaisemaan ongelman, koska tietää, että klaanin vastavalittu varapäällikkö Tiikerinkynsi tappoi oman klaaninsa varapäällikön Punahännän. Tiikerinkynnen kieroilu Soturikissojen jatko-osassa jatkuu  ja lopulta se nousee Tiikerintähti nimisenä Varjoklaanin johtajaksi.  Harmaa on myös jatko-osissa, mutta solmii rakkaussiteet Jokiklaanin nartun kanssa, ja siirtyy poikasten vuoksi Jokiklaanin.
Klaanien kitka kasvaa ja muodostuu uusia klaaneja. Tulisydän nousee klaaninsa hierarkiassa ja on lopulta klaanin päällikkö, klaanin päällikkö saa yhdeksän henkeä Tähtiklaanilta.