Sivut

torstai 26. toukokuuta 2016

Patrick White: Flaws in the Glass


Patrick White: Flaws in the Glass, A Self-Portrait, Jonathan Cape 1981, sivumäärä 260.

Kirja on varsin laadukas luotaus omaan lapsuuteen ja elämään, ilmaisu on sangen monipuolista.

Patrick White syntyi 28.5.1912 Lontoossa  ja kuoli Sydneyssä 1990.

Patrick Whiten äiti Ruth Withycompe avioitui 32-vuotiaana Victor Whiten kanssa, joka oli kymmenen vuotta vanhempi. Isä oli hyvin rauhallinen, äiti oli vilkkaampi. Patrick White oli 14.vuotiaana koulussa Englannissa, mutta kävi osan koulu-urastaan Australiassa, mutta opiskeli Cambridgessä ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta ja jäi opintojen jälkeen Englantiin luultavasti henkilökohtaisten syiden vuoksi. Englantilaiset olivat tuolloin arvostetumpia kuin australialaiset, mutta Patrick White palasi kuitenkin lopulta Australiaan, ja lähinnä sen ilmaston vuoksi, lopullisesti toisen maailmansodan jälkeen, jossa toimi ilmavoimissa upseerina  (Intelligence officer, ei lentäjänä).

Patrick White kertoo, että luki Shakespearea on 9-vuotiaana, ja piti etenkin sen verisyydestä,  Humiseva harju oli yksi lempikirjoista. Hänen lapsuutensa oli suojattua. Hän oli herkkä lapsi, suri koiria ja kissoja, jotka kuolivat (Humisevassa harjussa muuten lapset rääkkävät eläimiä, en ole ennen kuullut, että alle kymmenvuotiaat pojat lukisivat Humisevaa harjua, mutta nyt luin). Kirjassa on kuvia Patrick Whitesta koiran kanssa, ja lypsämässä lehmää.

Hän ei ollut kaikissa suhteissa tyypillinen englantilainen, mutta hyväksyi itse oman seksuaalisuutensa, mikä vaikuttaa suhteisiin ja hänen elämäänsä, jota myös teoksessa valotetaan. Kirjassa on asia on kerrottu hienosti eli jos kiinnostaa kannattaa teos lainata ja lukea.

Ennen toisen maailmansodan puhkeamista White oli USA:ssa, ja yritti saada pääteostaan Happy Valleytä julkaistuksi, ja se julkaistiin ja se kertoo pikkukaupungista ja sen asukkaista ja ollut jonkin verran "provokatiivinen". White viittaa monesti myös teokseensa The Aunt Story. Teoksestaan The Living and the Dead hän ei itse pitänyt.

Patrick Whiten Oma kuva eli teos Flaws in the Glass on sangen tavallinen nobelistin muistelo, mutta tämä on minusta sieltä paremmasta päästä, teksti on varsin monimutkaista, mutta asioista puhutaan riittävän suoraan, ja kauniisti.

****
Australialainen Patrick White oli kirjallisuuden nobelisti vuonna 1973

Nobel-palkinto -sivun mukaan hän olisi julkaissut myös seuraavat runoteokset

Thirteen Poems (noin vuonna 1930  salanimellä Patrick Victor Martindale)
The Ploughman and Other Poems (1935)

Patrick Whiten  The New York Timesin muistokirjoitus.

6 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä, taas kerran!
    Whitelta on suomennettu kovin vähän. Olen lukenut vain Myrskyn silmän ja siitä jäi hieman ristiriitainen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en löytänyt kirjastosta suomeksi hyllystä mitäön, mutta tämä oli englanniksi. Nobelistien omat muistelmat tai romaanit alter egossa ovat hyvinkin samanlaisia. Tässä oli hyvinkin seestynyt ja hyväksyvä ote, ja elämäntilanne oli hyvinkin erilainen. Useilla nobelisteilla on ollut omia sotakokemuksia tai rintamapalvelusta tai kirjat käsittelevät levottomuuksia ...

      Poista
  2. Mielenkiintoine kirja Nobelistista - jonka tuotantoon en muuten ole vielä tutustunut...

    P.S. Mukavaa, että otit tieto-haasteen vastaan! :)

    VastaaPoista
  3. Hetken aikaa kelasin että mistä tuo nimi on niin tuttu...
    Yksi hänen teoksensa kuului johonkin suoritettavaan kirjallisuuden kurssiin
    englannin opinnoissani; Riders in the Chariot. En muista siitä oikeastaan
    yhtään mitään, paitsi että ehkä jonkun henkilön nimi oli Morloch (?).
    Hienoa saada lukea tämä esittely. Tulee mieleen että kyllä ne päättävät
    tahot osaavat valita opiskelijoille hyvää tenttiluettavaa :)

    VastaaPoista