keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja


Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja, 1974 Suuri suomalainen kirjakerho, alkuteos Het achterhuis, 1946. 253 s. (Kuva uusimmasta suomennoksesta, jossa on valokuvia).

Anne Frankin (1929-1945) Nuoren tytön päiväkirja on surullinen teos. Se on muistutus miljoonista turhista vihan uhreista, ihmisistä, jotka kuolivat natsien keskitysleireillä. Yleensä vältän tämänkaltaisia aiheita sekä lukemisessa että bloggaamisessa, mutta viha ja sorto eivät koskaan ole hyvä asia, joistain teoksista on vain kirjoitettava. Nuori tyttö, joka piilopaikastaan Hollannista kirjoitti päiväkirjan tekstit osoittaen ne ”Rakkaalle Kittylle” kuoli Bergen Belsenissä keskitysleirissä maaliskuussa 1945 luultavasti lavantautiin, muutama kuukausi ennen natsisaksan romahdusta ja häviötä. Päiväkirja kattaa ajanjakson 12.6.1942 – 1.8.1944.
***
Päiväkirja itsessään on hyvin kirjoitettu, johdonmukainen kuvaus piiloutumisesta ja piileskelystä, mutta myös dynamiikasta salaisessa siivessä, minne perhe joutuu jo muuttamaan noin kuukausi päiväkirjan aloittamisesta lukien, toinen perhe ja vielä eräs perheen isä piiloutuvat erään yrityksen yläkertaan rakennettuun tilaan.Tätä ennen saksalaismiehityksen jälkeen "juutalaisten täytyi käyttää keltaista tähteä, ... luovuttaa polkupyöränsä ... karkoitettiin raitiovaunuista  .. kiellettiin ajamasta autolla  ... sallittiin suorittaa ostokset kolmen ja viiden välillä vain kaupoista missä juliste "Juutalaisten kauppa"  ... sisällä kahdeksan jälkeen ..." ss 9-10  miltei kaikki on kiellettyä, mutta ponnin piiloutua oli "SS on lähettänyt isälle kutsun saapua kuultavaksi". s.19.... "Kaikkien juutalaisten täytyy olla poissa Saksan miehittämistä maista ennen heinäkuun alkua .... lähetetään saastaisiin teurastuslaitioksiin .... " s.76. Toisaalla ilmenee, että miehitetyn maan miehiä lähetetään joko rintamalle tai pakkotyöhön Saksaan "kaikki ylioppilaat, jotka eivät allekirjoittaneet (todistusta, että tuntevat myötätunto saksalaisia kohtaan), viedään Saksaan työleirille" s.81.
***
Piileskely päättyy runsaan kahden vuoden päästä luultavasti ilmiannon vuoksi tehdyssä etsinnässä. Kaikki pidätettiin ja vietiin, vain Annen isä selvisi takaisin. Päiväkirjat julkaistiin ja ne on jokaisen luettavissa. Pohdin, minkä takia näin myöhään annetaan ilmi henkilöitä miehittäjälle, mikä siihen on syynä, mitä ilmiannoilla voitettiin tai saavutettiin? Luultavasti tähän voi olla yksinkertainen selitys, minä en yksinkertaisena sitä ymmärrä. Päiväkirjasta ilmenevät toistuvat murrot varastoon ja eräitä muita seikkoja, kuten sodan lopputuloksen häämöttäminen, jotka voivat olla yhteydessä asiaan?.
***
Myös tämä kirja kaikessa karmeudessaan puoltaa oman puolustuskyvyn ylläpitoa. Myös maantiede määrää paljon. Saksa oli luultavasti liian lähellä Hollantia, ja maantiede tai talvi eivät olleet puolustajien puolella? Winston Churchill on sankari, ja Englannin lähetyksiä kuunnellaan. Kuten aiemminkin olen todennut, Englannin ja koko saarivaltion ja myös Normandian maihinnousun osalta Yhdysvaltojen ansioksi voi pitkälti laskea nykyisen kaltaisen kehityksen Länsi-Euroopassa. Myös Neuvostoliitolla oli oma iso rooli Saksan kukistumisessa, kuten muillakin liittoutuneilla. Kuningatar Elisabeth II mainitaan teoksessa, kuningatar on syntynyt vuonna 1926, ja on siis elänyt läpi toisen maailman sodan ajanjakson.
***
Päiväkirja tuntui aluksi liian harkiten kirjoitetulta, merkintöjä ei ole joka päivältä, välillä on yli viikko taukoa, merkinnät ovat mielenkiintoisia, arkisia, pohdiskelevia ja elämänmakuisia. Päiväkirjat on todettu aidoksi, ja sitä ne varmasti ovat. Harkinta johtunee siitä, että kesken kirjoitusprosessin Anne Frank on päättänyt julkaista materiaalin, perustelen väitettäni wikipedian tiedolla. Radiossa päiväkirjojen säästämistä pyydettiin 29.3.1944.
Toisaalta kun lukee pidemmälle teosta siinä ei kuitenkaan näy "harkintaa", paljon on jokapäiväisiä tapahtumia, sisarkateutta, kitkaa piilossa olijoiden kesken, tietoja ulkomaailmasta sekä voimia vieviä että ilonpilkahduksia. Pohdinta sotatilanteesta on voinut jalostua yhteisön keskusteluissa, myös itsensä analysointia on harrastettu. Radiolähetykset Englannista antoivat toivoa, teoksesta päättelin, että Hollannin hallitsijapari oli maanpaossa siellä. Voimia vievät kaikki tiedot kotietesinnöistä ja epäoikeudenmukaisuudet, ilonpilkahdukset olivat liittoutuneiden eteneminen, joka Annelle ja miljoonille muille oli liian hiljainen. Annen suhdetta toisen perheen poikaan Peteriin myös tarkastellaan. Anne ihastuu Peteriin, ja päiväkirjamerkinnät lisääntyvät, ja muuttavat olemustaan, mutta loppuvat pidätykseen.

Päiväkirjan kerronta saa jokaisen tajuamaan koko tilanteen täydellisen epäoikeudenmukaisuuden. Toivottavasti päiväkirja estää vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa.
***
Ajatuksia heräsi paljonkin, wikipediassa on kuitenkin avattu Anne Frankin tarinaa, ja suositan kiinnostuneita katsomaan täältä.

13 kommenttia:

  1. Se yleisin päiväkirjan versio, joka lukemasi kappale taitaa myös olla, on mun käsittääkseni sitä alkuperäistä vielä harkitumpi, koska Anne kerkisi tehdä siellä piilossa siitä julkaistavaksi tarkoitettua versiota. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä loppuun asti ja isä hoiti sitten myöhemmin loput.

    T: yks fani, jolla on ollut näppinsä pelissä myös Wikipedia-artikkelin kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aika vaikuttunut Wikipedian artikkelista, hienoa työtä olette tehneet :)

      Poista
    2. Todella hyvä artikkeli Velma! Minäkin olen yhtä artikkelia ollut joskus kirjoittamassa, mutta pitäisi taas reipastua ja kirjoittaa lisää :)

      Poista
  2. Kukapa noista ilmiannoista tietää, jos niitä ei ole suoraan kommentoitu teoksessa. Tämä on ollut minulle nuoruudessa eräs niistä kirjoista, joihin palasin yhä uudelleen. Hienoa että valitsin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Sinulla on ollut hyvä kirja maku :)

      Poista
    2. Piti kirjoittaa että hienoa että valitsit tämän. Automaattinen tekstinsyöttö on joskus petollinen.

      Poista
  3. Jokke, Anne Frankin päiväkirja teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin sen melkein samassä iässä 12-vuotiaana. Minäkin olen lukenut tämän version, mutta toinen päiväkirjaversio on Salaisen siiven tarinoita, joka pitäisi joskus myös lukea. Olin talvella kirjastossa järjestetyssä Anne Frankin näyttelyssä (kiertää tämän vuoden Suomessa) ja se kyllä sai surulliseksi, mutta sillä on tärkeä sanoma, jotta me emme koskaan unohtaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      Pitää varmasti tutustua toiseen teokseen, jos saan käsiini, tämän ostin kirppikseltä, enkä kadu, vaikka surulliseksi tuleekin, kun lukee teoksen.

      Poista
  4. Käsittääkseni Annen isä myös sensuroi jotain kohtia. En ole läheskään varma, mutta muistaakseni Otto Frank sensuroi mm. Annen seksuaalisuuteen liittyviä pohdiskeluja tms.

    Olen lukenut kirjan aikaisemminkin, ja tekisi mieli lukea uudelleen! Viimeksi luin sen kenties hieman hätiköiden ja siitä on vierähtänyt jo monta vuotta

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Luultavasti on voinut ollakin. Toisaalta minä näin piilottelun pääsana, vaikka suhde/suhtautuminen Peteriin tuli lopussa yhä enemmän esille.

      Poista
  5. Anne Frankin päiväkirja on yksi harvoja kirjoja, joihin tulee palattua muutaman vuoden välein. Hyvä, että sinäkin nostit kirjan ja sen tärkeän aiheen esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen samaa mieltä, aihetta on syytä pitää tapetilla, uudet sukupolvet eivät saa unohtaa ...

      Poista