sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu (53)

Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu,  oiva lastenkirja-aarteen ydinluu.

Kirsi Kunnas on kirjoittanut lempeää loruilua. Sanapisaroista tulee ajatusten puroja, jotka riimitellään puheeksi ja pulputukseksi, joka pyörtää aatoksemme seesteisiksi. Tähän sanojen ja riimien aarrearkkuun en ollut aiemmin tutustunut, vaikka kirja on kirjoitettu jo 1956. Varmasti moni vanhempi on tätä lapselleen lukenut ja loruillut.

Loppusoinnillisia runoja on helppo aikaansaada/ pikkuvirheet ei ajatusta kaada/ Kunnas osaa sen/ luonnollisen taiten.

Oi siili  sanaparilla alkavaa runoa oli netissä siteerattu.

Runo on riimitetty, mutta sisäistetty  
"Oi, sanoi siili, / olen tunteellinen siili, / olen hyvä, kiltti, hellä. / Ja kenelläpä, kellä / on vastaansanomista? Se vain on surullista, / että piikkikuoren alla / siilin hellyys piili."

Ja minkä maailman nämä runot avaavat: hienon ja kauniin

Toisenlaisen maailman avaisi, seuraava itse tästä vääntämäni runo, joka voisi kuvata maailmaa 2020,

Voi, sanoi iili, / olen tunteeton iili, / olen itsekäs, kärsimätön, loisiva. / Ja kenelläpä, rakkaudessaan koisiva / olisi pullikoimista? Se vain on maksullista, / niin ja tekojeni takana / on vain rahaan uskova pakana." (JL 2011, irvokas väännös)

Eli uskon Kirsi Kunnakseen ennen kuin JL:ään.


Tiitiäisen satupuu sopisi yläkoulun lukulistalle, niin olisi yksi lastenkirja on sisäistettynä, jos omia lapsia joskus on. Kielikuvat ovat nimittäin eläviä ja antavat niitä lukeville isille ja äideille jo itselleenkin tunteen, että maailma on hyvä.

Kunnaksen runoissa ovat riimien lisäksi myös ajatukset ja sanoma kohdillaan.
Listapaikka on  enemmän kuin ansaittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti