perjantai 24. kesäkuuta 2011

Garnerin Huuhkajalaaksossa on hämärää

Luin lapsena Alan Garnerin Huuhkajalaakso -romaanin, minulla painos 1978 wsoy. Kirjan on suomentanut Kersti Juva ja sivumäärä on 175. Nyt luin teoksen toistamiseen.

Kirja on julkaistu Britanniassa vuonna 1967 ja palkittu myös.

Teos on nuortenkirja, jossa kolme nuorta Alison, Alisonin kasvinveli Roger ja paikallinen walesilaispoika Gwyn kohtaavat myyttisessä Huuhkajalaaksossa. Taustalla on mahtava myytti, joka toteutuu, kolme nuorta kohtaavat Huuhukajalaaksossa. Pian alkaa huuhkajan höyheniä ilmaantua ja huuhkajakuvia  muodostuu myös lautasiin ...

Teos etenee dialogina lähinnä kolmen nuoren voimin. Myytti on näyttänyt voimansa Gwynin äidin ja Huw Siansilavan (kumma nimi) ollessa nuoria. Huw antaakin sekavien juttujensa jälkeen viisaita neuvoja.

Dialogi on minusta näytelmällinen ja on joskus vaikea tietää kuka puhuu, toisaalta suomalaisen käännöksen ongelmana on se, että äidinkielssämme ei ole muotoja she, he, her tai him, joten se ei helpota teoksen ymmärrystä.

Teos avautui minulle huonosti, kaikkea ei sanota, vaan osa pitäisi ilmeisesti päätellä. Mahtava myytti myllertää, joten kirjan päähenkilöillä on kaksi eri luontoa, myytti toteuttaa itse itseään, ja uhkaa ihmishenkiä.

Tulkitsen, että myytti saa toisen minän toteuttamaan pakonomaisesti rituaalia, joka herää henkiin, kun kolme ihmistä kohtaa Huuhkajalaaksossa. Rituaali on lauennut aiemmin josta Huw on esimerkki.

Teos on kuitenkin kiinnostava, mutta en ymmärtänyt siitä ensimmäisellä lukukerralla juuri mitään enkä kyllä toisellakaan, vaikka luin sen aikuisena. Joka tapauksessa viimeisen 20 sivun dialogi on keskeinen, ja aluksi, missä huuhkajakuviot ilmestyvät.

Luulisin, että kirjan ymmärtämiseen tarvitaan joku walesilaisia myyttejä tunteva lukutaitoisempi henkilö. Teoksen alkupuheessa mainitaan walesilainen tarina 1300-luvulta, jossa kukista tehty nainen muuttuu huuhkajaksi, kun mies ja rakastaja surmaavat toisensa. Tässä ratkaisukohdilla huuhkajan höyheniä on, mutta voittavatko kukkaset ne, entä miksi Alisonilla ei ole isää.

Teoksen teemoja ovat ainakin mustasukkaisuus, myytit sekä myös luokkaerot.

Laitan tämän jutun lähinnä siksi, että Keskiyön kansan ymmärrän, mutta tätä kyllä en, se ei tarkoita sitä, että tämä olisi huono kirja, tunnelma on hyvä ja kansikin.

Kirjaa luonnehditaan "saturomaaniksi".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti